Göran Persson johti Ruotsia niin pitkään, että moni äänestäjä kyllästyi häneen. Fredrik Reinfeldtin johtama porvarillinen puolueliitto tuo Ruotsin politiikkaan uusia painotuksia järisyttämättä silti kansankodin perustuksia.
Ruotsin vaalitulos osoitti karusti sen, kuinka vaativia nykypäivän äänestäjät ovat. Se, että Ruotsilla menee hyvin tai ettei ilmassa ole muitakaan kriisin aineksia, ei kelvannut äänestäjille näytöksi. Sosiaalidemokraatteja ja pääministeri Göran Perssonia ei pelastanut edes se, että Ruotsin talous kuuluu maanosan vahvimpiin ja että juuri hän luotsasi maan viime vuosikymmenellä ylös taantumasta.
Porvareita äänestäneet ruotsalaiset tuntuivat yksinkertaisesti tulleen siihen tulokseen, että maan johtoon on 12 vuoden jälkeen jo aika saada uudet kasvot. Se saattoi olla jopa suurempi syy demarien tappioon kuin äänestäjien ihastuminen porvarillisen rintaman johtohahmoihin tai linjauksiin.
Millä tahansa ohjelmalla tai kenen tahansa johdolla porvarilliset puolueet eivät silti olisi kyenneet sosiaalidemokraatteja kukistamaan. Puolueliiton keulahahmo ja maltillisen kokoomuksen puheenjohtaja Fredrik Reinfeldt, 41, näytti poliitikon taitonsa ja pystyi luomaan yhtenäisen neljän puolueen allianssin, jolla oli jopa yhteinen vaaliohjelma.
Ruotsin porvarien oli pakko tehdä välttämättömyydestä hyve, koska heillä ei ollut muuta mahdollisuutta voittaa vaaleja kuin liittoutua keskenään. Reinfeldtin nopea nousu Ruotsin johtoon on historiallinen tapahtuma, josta puhutaan vielä pitkään.
Yksi Reinfeldtin ja Ruotsin porvariliiton taktisista oivalluksista oli, että se hyödynsi sosiaalidemokraattien perinteisiä vaaliteemoja. Ajatus kansalaisten tarpeet tasapuolisesti huomioon ottavasta kansankodista on ruotsalaisille niin rakas, että sitä eivät porvaritkaan halua romuttaa. Siksi hekin lupasivat turvallisuutta, yhteisvastuuta, tasa-arvoa ja ympäristön huomioonottamista.
Suomalaisittain sanottuna Reinfeldt uudisti puoluettaan ohjaamalla sitä pari piirua vasempaan; sitä ryhdyttiin jopa kutsumaan haastavasti uudeksi työväenpuolueeksi. Demarien painotuksista allianssi kuitenkin poikkesi lupaamalla myös lisää valinnanvapautta, parempia toimintamahdollisuuksia yrittäjille ja alempia palkkaveroja. Se näytti tehoavan erityisesti Ruotsin suurten kaupunkien asukkaisiin, joiden voi sanoa ratkaisseen vaalin tuloksen.
Tulevalla pääministeri Reinfeldtillä ja kokoomuksen kolmella liittolaispuolueella on neljä vuotta aikaa vastata kansan huutoon ja vakiinnuttaa valtansa. Kahden edellisen vuosikymmenen porvarihallitukset ovat olleet Ruotsissa vain lyhyitä katkoksia sosiaalidemokraattien vuosikymmeniä kestäneessä hegemoniassa.
Emuun Ruotsi ei näillä näkymin liity tulevallakaan nelivuotiskaudella, vaikka sen suhde EU:hun paraneekin vallanvaihdon takia. Siitä allianssin sisällä tuskin löytyisi yksimielisyyttä, eivätkä sitä tällä hetkellä tunnu vaativan kansalaisetkaan. Myöskään Ruotsin kielteistä asennetta Nato- jäsenyyteen ei porvarien voitto muuta.
Tappionsa jälkeen Ruotsin sosiaalidemokraatit joutuvat valitsemaan itselleen uuden johtajan ja pääministeriehdokkaan neljän vuoden päässä oleviin vaaleihin. Esiin on nostettu muun muassa EU-komissaari Margot Wallström ja oikeusministeri Thomas Bodström. On kuitenkin kyseenalaista, haluaako suosittu Wallström palata näköalapaikaltaan Brysselistä kotimaahansa oppositiopuolueen johtoon.
Yhdessä suhteessa Ruotsin valtiopäivävaalit ovat jo vuosikymmeniä poikenneet merkittävästi Suomen eduskuntavaaleista. Suomen kolmen suuren puolueen järjestelmässä samanlainen pöydän puhdistus - koko valtakoalition siirto oppositioon - ei onnistu. Ruotsalaisella äänestäjällä on käsissään vahvemmat kortit kuin suomalaisella. Se selittänee myös länsinaapurin korkeaa äänestysintoa, 80,4 prosenttia. Äänestysvilkkaus on laskenut Ruotsissakin, mutta Euroopan mitassa se on yhä ihailtavan korkea.
Vallanvaihto tuo yhteiskuntaan aina uutta dynamiikkaa, eikä ole sanottu, että Ruotsin demarit voivat nousta takaisin valtaan odottamalla vain porvarillisen allianssin epäonnistumista tai murenemista. He tarvitsevat vaalivoiton, ja se pakottanee vuorostaan heidät uudistamaan ilmettään ja politiikkansa sisältöä.