Suomalaiset voivat myös kunnallisvaalien välillä vaikuttaa siihen, miten oman kotikunnan asioita hoidetaan. On esimerkiksi mahdollisuus tehdä kuntalaisaloitteita.
Nähtäville asetetuista kaavoista kuntalaiset voivat esittää mielipiteensä tekemällä muistutuksia. Silloin tällöin kunnat järjestävät keskustelutilaisuuksia teemoista, joista kuntalaisten tiedetään olevan erityisen kiinnostuneita.
Aina on myös mahdollista ottaa suoraan yhteyttä valtuutettuihin ja muihin luottamushenkilöihin.
Periaatteessa vaikuttamisen kanavia on jo nyt. Samalla näyttää kuitenkin olevan niin, että kuntalaiset kokevat tosiasialliset vaikutusmahdollisuutensa vähäisiksi. Syy tähän voi olla, että kanavia ei osata käyttää tai se, ettei vaikuttamisella nähdä tuloksia.
Parin päivän kuluttua syntyvässä uudessa Oulussa asiantilaan haetaan korjausta mallilla, jota kutsutaan kansankäräjiksi. Hahmotelmien mukaan ne toteutettaisiin yksinkertaisella kaavalla: järjestetään ajankohtaisten teemojen ympärille kansalaistilaisuuksia, joissa päättäjien edustajina paikalla on sekä virkamiehiä että poliitikkoja.
Suunnitelma vaikuttaa hyvältä. Se todistaa Oulussa muistettavan, että kunnat ovat olemassa asukkaitaan varten.
On hyvä, jos malli toteutuu niin, että tilaisuuksissa on aina mukana myös kaupunginhallituksen puheenjohtaja. Se antaa tilaisuuksille uskottavuutta ja osoittaa tavallisille oululaisille, että heidän mielipiteitään arvostetaan. Jos liikkeelle pannaan päättäjien kakkosketju, vaikutelma on päinvastainen.
Oulun suunnitelmissa on päästy niin pitkälle, että ensimmäisten käräjien aihettakin on jo hahmoteltu: teemana olisi uuden Oulun tuleva palveluverkko, siis linjaus siitä, missä vastedes sijaitsevat laajenevan kaupungin koulu-, terveys- ja muut palvelut.
Aiheen luulisi kiinnostavan. Ylipäätään on toivottavaa, että kun tarjolle tuodaan uusi mahdollisuus vaikuttaa, sitä myös käytettäisiin. Jälkikäteisjurnutuksen oikeutus on heikko, jos on ollut hiljaa silloin kun on ollut mielipiteen esittämisen aika.
Se tietysti on selvää, ettei kansankäräjien kaudellakaan jokainen päättäjien tietoon tuotu ehdotus johda toivottuihin tuloksiin. Isonkin kunnan rahkeilla on rajansa.
Parhaimmillaan käräjät ovat silloin kun siellä kuullaan uusia, toteuttamiskelpoisia ideoita esimerkiksi palvelujen järjestämiseen sekä saadaan päättäjille tietoa epäkohdista, jotka eivät ole heidän korviinsa vielä kuuluneet.
Kansankäräjien aloitukselle on nyt hyvät perusteet myös siksi, että uusi Oulu on maantieteellisesti hyvin laaja. Tiedon kulku kunnan laidoilta keskukseen ei saa katkeilla.
Jos kansankäräjät lähtevät hyvin liikkeelle, niistä saadaan kunnallista kansanäänestystä kevyempi ja edullisempi malli selvittää kansalaisten mielipiteet. Laki mahdollistaa neuvoa-antavat kunnalliset kansanäänestykset, mutta edustuksellisessa demokratiassa niihin ei ole syytä turvautua kuin aivan poikkeuksellisissa kysymyksissä kuten kuntaliitoksista päätettäessä.