Oikeusministeriön työryhmä sai äskettäin valmiiksi ehdotuksen, joka tiukentaisi kansanedustajia koskevia lahjusrikossäännöksiä. Se olisi toinen askel oikeaan suuntaan.
Ensimmäinen askel otettiin niinkin myöhään kuin 2002. Vasta silloin kansanedustajan lahjonta ylipäätään tehtiin rangaistavaksi. On jokseenkin uskomatonta, että itsenäinen Suomi eli 2000-luvulle asti ilman tällaisia sääntöjä.
Nykyinen laki on sekin erittäin löysä. Kansanedustajan lahjonta on sen mukaan rangaistavaa vain silloin kun voidaan konkreettisesti osoittaa, että lahjan saaminen on suoraan vaikuttanut kansanedustajan tekemisiin. Niin yksinkertaisia vaikutusketjut eivät juuri koskaan ole. Eduskunnan jäsen on näin ollen voinut tähän asti ottaa vastaan melkein mitä tahansa, mutta eduskunnan virkamiehiä -- kuten muitakin virkamiehiä -- ovat sitoneet paljon tiukemmat säännöt.
Jatkossa lahjuksen ottaminen olisi rangaistavaa, vaikka siihen ei liittyisikään mitään lupausta toimia tietyllä tavalla.
Jotain erityispiirteitä jäisi jäljelle virkamiehiin verrattuna: teon pitäisi olla omiaan horjuttamaan luottamusta edustajantoimen hoitamisen riippumattomuuteen. Voi olla vaikea määritellä, mitä se käytännössä tarkoittaa.
Perustuslakivaliokunnan kokoomuslaisen puheenjohtajan Kimmo Sasin mukaan on luonnollista ja osa demokratiaa, että ihmiset pyrkivät vaikuttamaan kansanedustajien näkemyksiin lakia laadittaessa.
Niin toki on, mutta mikään ei estä yrittämästä vaikuttaa kansanedustajiin asiaperustein niin paljon kuin sielu sietää. Jos vaikuttamiseen liittyy ylenpalttista tarjoilua, lahjojen antamista tai matkojen maksamista, silloin pitäisi jo kenen tahansa hälytyskellojen soida. On oletettavaa, että normaalin kanssakäymisen pelisäännöt löytyvät lopulta varsin helposti.
Lahjontalait eivät ole estäneet Suomen virkamieskunnan ja sidosryhmien yhteydenpitoa. Jos kansanedustajat pitävät lain kiristämistä ongelmana, se osoittaa vain, että muutokselle todella on ollut tarvetta.
Taustalla ovat Euroopan neuvoston korruptionvastaisen toimielimen Grecon suositukset. Ne vaikuttivat myös vaalirahoituspykälien muuttamiseen tiukemmaksi.
Hyvä että edes tätä kautta on tullut painetta siihen, että aiemmin mielellään maailman vähiten korruptoituneena maana esiintynyt Suomi saisi omat korruptiolakinsa ajan tasalle. Kansanedustajien tähän asti nauttimaa erityisasemaa ei voi mitenkään puolustella.