Puolentoista kuukauden päästä pidettävissä kunnallisvaaleissa näemme jälleen ison liudan kansanedustajia pyrkimässä oman paikkakuntansa valtuustoon.
Oulun kaupunginvaltuustossa istuu päättyvällä kaudella neljä kansanedustajaa, Suvi Lindén (kok.), Erkki Pulliainen (vihr.), Lyly Rajala (kok.) ja Tuulikki Ukkola (kok.). Ensin mainittua on siunattu lisäksi viestintäministerin pestillä. Haukiputaalainen Mirja Vehkaperä (kesk.) on kuntansa valtuutettu.
Vehkaperä ja Ukkola pääsivät eduskuntaan viime vaaleissa kesken valtuustokauden. Muut valittiin valtuustoon heidän ollessaan jo kansanedustajia.
Kaikki edellä luetellut Oulun seudun kahdella pallilla istujat haluavat myös jatkaa tuplapestiään. Monet ovat kysyneet: Eikö joillekin mikään riitä? Pitääkö heidän kahmia kaikki maailman valta hyppysiinsä?
Populistista ja liian helppoa on väittää, että kansanedustajat asettuvat kunnallisvaaliehdokkaiksi silkkaa vallanahneuttaan.
Asia ei ole niin yksiselitteinen. Ehdolle asettuva perustelee, että hän voi pitää yllä kontakteja maakuntaan valtuustonsa kautta. Oman alueensa asioista saa parempaa tietoa, kun on itse mukana paikkakunnan päätöksenteossa. Kansanedustaja on valittu edustajaksi omalta alueeltaan. Ihan järkeenkäypää.
Kansanedustaja työskentelee tiistaista perjantaihin Helsingissä ja tulee viikonlopun viettoon kotipuoleensa. Maanantai on vapaapäivä eduskunnasta ainakin periaatteessa. Silloin ovat useimmissa kunnissa valtuustojen kokoukset, ja yleensä kansanedustajat ehtivätkin niihin.
Oulun kaupunginvaltuuston pöytäkirjat tältä eduskuntakaudelta kertovat, että kansanedustajavaltuutetut eivät ole lintsareita. Itse asiassa oululaiskansanedustajat ovat osallistuneet kokouksiin erittäin ahkerasti.
Jopa Lindén on jaksanut ministerin töidensä lomassa kulkea kokouksissa melko hyvin. Viime vuoden kesän korvilla hänen osallistumisensa tosin vähän lerpahti, mutta ei ministerikiireiden, vaan lähinnä tyttären adoptoinnin takia.
Ei tietenkään riitä, että vain istua jäpittää kiltisti kokouksissa. Pitää olla myös aktiivinen ja osoittaa jonkinlaista johtajuutta. Koska oman alueen asioista ollaan viemässä viestiä eduskuntaan, sen pitäisi näkyä valtakunnallisessa päätöksenteossa. Niin tehokas ei tarvitse kuitenkaan olla kuin Lindén, kun hän edellisellä ministerikaudellaan veteli liikaakin kotiinpäin ja joutui luopumaan ministerinpaikastaan.
Vasemmistoliiton Oulun piiritoimistossa aplodeerattiin viime keskiviikkona varmasti kovemmin kuin Kiimingin valtuuston Ideapark-päätöksessä, kun puolueen puheenjohtaja Martti Korhonen päätti asettua ehdolle Oulussa.
Ilmeisesti valtakunnan nimillä todella haalitaan ääniä puolueelle, koska he ovat niin haluttua tavaraa ehdokaslistoille. Oulussa kansanedustajat keräsivät viime vaaleissa hyvin ääniä, mutta ihan kaikki eivät killuneet puolueensa kärjessä.
Pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) jyrähteli pari viikkoa sitten sen puolesta, että keskustan ministerit ja kansanedustajat suostuisivat ehdokkaiksi -- jotta puolue vahvistuisi entisestään kunnissa.
Oulun vaalipiirissä tulokset ovat olleet laihoja: yhdeksästä keskustan kansanedustajasta vain kolme sanoo kyllä, viisi ei lähde ja yksi harkitsee. Oulun seudun kolmesta kansanedustajasta yksi pyrkii valtuustoon.
***
Big Brother -ohjelman tuottajan mukaan asukkaiden vertaus pornotähtiin on kuin kutsuisi kettutyttöjä ekoterroristeiksi. Niitä juuri he ovat.