Kansanedustajien palkkionkorotuksista on taas noussut kova möly.
Politiikkavastaisuus ja populismi saavat pontta palkkioiden nostosta.
Poliittisesti korotukset tosin osuvat huonoon saumaan, kun palkansaajien palkka-ankkuriksi on ehdotettu yhtä prosenttia. Vellova vaalirahoitus-, jääviys- ja sidonnaisuuskeskustelu ei helpota tilannetta.
Eduskunnan palkkiotoimikunta on päättänyt korottaa kansanedustajien palkkioita ensin marraskuussa ja toisen kerran keväällä uuden eduskunnan aloittaessa. Kokonaiskorotus nousee 8 prosenttiin.
Korotusten jälkeen kansanedustajan palkkio on 6 335-6 811 euroa kuussa. Lisäksi päälle tulevat porrastetut kulukorvaukset.
Kansanedustajan palkkio on noin kaksinkertainen kansalaisten keskipalkkaan verrattuna. Tilastokeskuksen mukaan miesten kokonaisansiot ovat noin 3 200 ja naisten 2 600 euroa kuukaudessa. Eri ammattiryhmien sisällä monet palkansaajat ylittävät ansioissaan kansanedustajien palkkiot.
Kun tarkastellaan kansanedustajan työn merkitystä ja vastuullisuutta, on vaikea asettua vastustamaan korotuksia. Yksityisellä sektorilla vastaavista keskeisistä johtamis- ja asiantuntijatehtävistä maksetaan huomattavasti paremmin.
Huippujohtajat ansaitsevat moninkertaisesti esimerkiksi ministereihin verrattuna, vaikka ministereillä on vastattavanaan euromääräisestikin laajat toimialat.
Vaikka kansanedustajan työ on pitkälti kutsumus- ja luottamustehtävä, on korvauksen työstä oltava sellainen, että sitä voi tehdä vapaana sidonnaisuuksista.
Kansanedustajan palkkion on oltava riittävän kilpailukykyinen, jotta politiikkaan hakeutuu ihmisiä, jotka ovat päteviä, halukkaita ja kykeneviä hoitamaan yhteisiä asioita.