Eduskunta on taipumassa sille kannalle, että kansanedustajan lahjominen ja lahjuksen ottaminen säädetään rangaistavaksi.
Eduskunnan lakivaliokunta puoltaa pääpiirteissään hallituksen esityksen hyväksymistä. Lakiesityksen uumoiltiin jo kaatuvan, kun perustuslakivaliokunta jo vuosi sitten otti aivan päinvastaisen kannan ja katsoi, että kansanedustajaan liittyvät lahjontasäännökset on poistettava lakiehdotuksesta.
Lakivaliokunta antoi asiasta pitkään hiotun mietinnön perjantaina, joskaan ei aivan yksimielisesti. Vastalauseen mietintöön kirjautti kansanedustaja Sulo Aittoniemi (alk.).
Perustuslakivaliokunta katsoi, että lahjontasäännösten nojalla esitettyjä rikosepäilyjä voitaisiin käyttää muun muassa vaaliaseena ja niillä voitaisiin aiheuttaa edustajantoimen hoitamiselle ja poliittiselle kulttuurille suurta haittaa.
Perustuslakivaliokunnan kantaa on arvostellut mm. oikeusministeri Johannes Koskinen (sd.), joka on todennut, että parlamentin sulkeminen lahjontarikosten ulkopuolelle olisi perustuslaillinen virhe.
Lakivaliokunta toteaa, että kansanedustajan lahjontasäännösten tarkoituksena on suojata eduskunnan päätöksentekoa epäasialliselta vaikuttamiselta ja kansalaisten luottamusta päätöksenteon asianmukaisuuteen. Suojeltavan oikeushyvän vuoksi kriminalisointia voidaan pitää perusteltuna.
Valiokunnan mielestä ei ole yksinkertaista arvioida, missä määrin ehdotettu kriminalisointi lisäisi riskiä, että kansanedustajan väitetään perusteettomasti syyllistyneen rikokseen. Rikoslain lahjusrikossäännökset koskevat jo kunnanvaltuutettuja, eikä merkittävää väärien ilmiantojen tulvaa ole ilmennyt.
Valiokunta huomauttaa, että jo nyt kansanedustajan voidaan väittää perusteettomasti syyllistyneen johonkin muuhun rikokseen. Lahjuksen ottaminen on paheksuttavaa riippumatta siitä, onko se säädettävä rangaistavaksi.
Lahjuksen ottamisen täsmällinen kriminalisointi voi jopa vähentää perusteettomia väitteitä kansanedustajan epäasiallisista sidonnaisuuksista, koska väärä ilmianto on säädetty rangaistavaksi, valiokunta arvioi.
Hallituksen esityksessä lahjontasäännökset oli ulotettu myös kansanedustajaehdokkaaseen. Tätä lakivaliokunta ei pidä tarpeellisena.
Valiokunnan mielestä vaalirahoituksen julkisuus on ensisijainen keino torjua vaalirahoitukseen mahdollisesti liittyvät epäasianmukaiset sidonnaisuudet. Valiokunta katsoo, että kansanedustajan aktiivisen ja passiivisen lahjomisen ulottamista kansanedustajaehdokkaaseen on arvioitava sen jälkeen, kun vaalirahoituksen julkistamisvelvollisuudesta on kertynyt riittävästi kokemusta.
Aittoniemi muistuttaa vastalauseessaan, että perustuslakivaliokunnan selkeän kannanoton yli on eduskunnassa harvoin kävelty.
"Jos esitetty kriminalisointi toteutetaan, jo se luo tietyllä tavoin varjon kansanedustuslaitoksen hankkimalle luottamukselle. Se myöskin vaikeuttaa läheistä kanssakäymistä käytännön asioissa kansanedustajien, yksityisten kansalaisten ja yhteisöjen välillä. Neuvottelulounas, ehkä iltapala vielä parilla konjakilla ja kansanedustaja istuu tiilenpäitä lukemassa. Tai sitten ei."
Aittoniemi huomauttaa myös, että jonkin uuden kriminalisoinnin pohjana on yleensä yhteiskunnassa esille tullut ongelma,
"Vastoin kuin Euroopan unionin eteläisissä valtioissa ja Välimeren ympäristön maissa, joissa kansanedustajien lahjonta on yhteiskunnan rattaiden tavanomaista rasvausta, Suomessa ei tätä ongelmaa ole", Aittoniemi toteaa.