Pääministeri Matti Vanhasella oli painavat perustelut sille, miksi EU:n uudesta perustuslaista ei kannata järjestää Suomessa kansanäänestystä.
Pääministerin haastattelutunnit radiossa ovat toistuvaa rutiinia, jossa yleensä kommentoidaan ajankohtaisia poliittisia aiheita mutta harvoin kerrotaan mitään todella uutta. Sunnuntaina pääministeri Matti Vanhanen kuitenkin otti toimittajilta aloitteen käsiinsä. Sen sijaan että olisi vastannut kysymykseen mahdollisesta EU:n perustuslakia koskevasta kansanäänestyksestä "asiaa selvitetään" -tyyliin, hän löikin kerralla kortit pöytään.
Vanhanen ilmoitti kaikelle kansalle oman kantansa olevan, että kansanäänestys ei ole tarpeen. Varmemmaksi vakuudeksi hän oli keskustellut asiasta samaan sävyyn - ja oikeastaan sopinutkin - muiden hallitusryhmien vetäjien kanssa, ja jo sunnuntaina valtioneuvoston internet-sivuilla tuli jakoon viisi liuskaa pääministerin kirjoittamia perusteluita asialle.
Kyseessä oli taitava poliittinen manööveri, joka jätti niin kansanäänestyksen kannattajat kuin sen vastustajatkin tapahtuneen tosiasian eteen. Pääministerin linjaus on ratkaiseva. Kuten Vanhanenkin perusteluissaan toteaa, kansanäänestyksestä päättäminen on poliittista, ei juridista, harkintaa koskeva asia, ja vastuu tällaisesta päätöksestä on hallituksella.
Jo aiemmin Vanhasen oli ymmärretty olevan kansanäänestystä vastaan. Kesän mittaan hän oli kuitenkin antanut ristiriitaisesti tulkittavia viestejä, ja päätös asiasta näytti olevan venymässä tuonnemmaksi. Samaan aikaan myös hallituspuolueiden sisältä oli kuulunut äänekkäitä toiveita äänestyksen järjestämisestä. Poliittinen paine vei kohti kansanäänestystä.
Pääministeri ansaitsee kiitoksen siitä, että hän heti poliittisen syksyn aluksi toi kantansa selvästi esiin. Joissakin maissa, kuten Tanskassa ja Irlannissa, laki vaatii kansanäänestyksen tämänkaltaisista asioista. Muualla kyseessä on poliittinen harkinta.
Esimerkiksi Britanniassa päätös äänestyksestä liittyi puhtaasti pääministeri Tony Blairin omaan poliittiseen selviämistaisteluun. Vanhasen kannanoton perustelut liittyvät vain asiaan itseensä: uusi perustuslaillinen sopimus ei muuta EU:n perusluonnetta ja Suomen asemaa unionissa niin, että kansanäänestys olisi tarpeen.
Monelle tämä Vanhasen kanta on pettymys, ja kritiikkiä tulikin tuoreeltaan jopa keskustan huipulta. Äänestyksen puoltajat tahtovat, että päätös olisi kansan eikä "eliitin" käsissä.
Mutta perustuslaillisen sopimuksen hyväksymisestä Suomessa päättää eduskunta, ja sillä on tähän tehtävään valtuutus kansalta. Neuvoa antava kansanäänestys olisi poikkeus Suomen poliittiseen käytäntöön. Kysymyksessä unioniin liittymisestä tämä poikkeus oli perusteltu. Vastaava kysymys saattaa jossain vaiheessa olla Nato-jäsenyys.
EU:n perustuslaillinen sopimus sen sijaan ei ole mikään äkkiharppaus mihinkään suuntaan, vaan yksi askel poliittisessa kehityksessä. Vaikuttaakin siltä, että kansanäänestysvaatimusten takana ei ole niinkään niinkään sopimus kuin yleinen huoli demokratian tilasta ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksista. Tämä huoli on sinänsä paikallaan, ja esimerkiksi kunnallisia kansanäänestyksiä kenties voitaisiin järjestää nykyistä herkemmin.
Vanhanen on kutsunut eduskuntapuolueiden edustajat keskustelemaan asiasta syyskuun alussa. Tehty linjaus tuskin enää muuksi muuttuu, mutta jatkoa ajatellen on tarpeen, että yleinen keskustelu kansanäänestysten käytöstä ja merkityksestä jatkuu.