Euroopan unionin uudesta perustuslaista vaaditaan kansanäänestystä kahdella eri perusteella. Ensimmäisen mukaan kansanäänestyskamppailu olisi oiva tapa tehdä EU:n perustuslakia tunnetuksi kansalaisille. Kansanäänestys toimisi kansanvalistusprojektina.
Toinen peruste lähtee demokratia-aspektista: kansakuntaa koskettavat suuret muutokset tulee hyväksyttää kansalla. Epäselvää näyttää olevan sekä kansanäänestyksen kannattajille että vastustajille se, tuoko uusi EU:n perustuslaki suuria, keskisuuria vai pieniä muutoksia.
Kansanäänestyksen vastustajat ovat liikkeellä tutuilla argumenteilla: asia on liian vaikea kansan päätettäväksi. Toisaalta on korostettu, että EU:n uudessa perustuslaissa on kyse lähinnä teknisistä muutoksista.
Kansanäänestys istuu suomalaiseen demokratiaan erittäin huonosti. Päätöksentekojärjestelmämme perustuu täysin edustukselliseen demokratiaan. Kansa äänestää eduskuntavaaleissa, ja sen jälkeen edustajat hoitelevat hommat. Mikäli kansan tahtoa ei ole noudatettu, seuraavissa vaaleissa edustajat vaihdetaan. Vaikka tämä on erittäin ideaalista, se on suomalaisessa lainsäädännössä kuin kiveen hakattu.
Suomessa on kaksi kertaa käytetty kansanäänestystä. Viina saatiin virtaamaan 30-luvun alussa kansanäänestyksen jälkeen. Vuonna 1994 liityttiin kansanäänestyksen avittamana Euroopan unioniin. Kansakunnan kannalta todella tärkeistä asioista ei ole kansanäänestyksiä järjestetty. Perustuslait on hyväksytty eduskunnassa, samoin sodan ja rauhan kysymykset. YYA-sopimuksestakaan ei kansalta koskaan kysytty mitään. Kansanäänestystä ei myöskään ole tarvittu eläkelakien tai muiden tosi isojen sosiaalipoliittisten uudistusten päättämisessä.
Suomessa voidaan lain nojalla järjestää vain neuvoa-antavia kansanäänestyksiä. Vain poliittinen realismi pakottaa noudattamaan kansanäänestyksen tulosta. Kansan mielipiteen saa selville myös mielipidemittauksella. Suomalainen demokratia toimii erittäin hyvin. Päättäjät esimerkiksi tietävät, että kansalaiset eivät - ainakaan vielä - hyväksy Suomen liittämistä Natoon. Siksipä Suomesta ei vuosiin tule Naton täysjäsentä.
Yhtä lailla tiedetään, että EU:n uusi perustuslaki saisi kansan enemmistön kannatuksen. Eduskunta toimii kansan tahdon mukaisesti päättäessään Suomen osalta EU:n perustuslain hyväksymisestä. Demokratia toimii ja kansan tahtoa kuunnellaan hyvin herkällä korvalla.
Kansanäänestykset, joiden noudattaminen perustuu poliittiseen realismiin, ovat turhia. Saman asian ajavat mielipidemittaukset. Niiden luotettavuus on korkeaa tasoa ja niiden tekeminen on halpaa.
Ehdotukseni on: tehtäköön pari kunnon mielipidemittausta kansan käsityksistä EU:n uudesta perustuslaista. Eduskunta perehtyköön kunnolla mielipidemittausten tuloksiin ja tehköön päätökset, jotka sen tehtäväksi kuuluvat.
Kansanäänestyksien vaatiminen asiasta kuin asiasta on pään laittamista pensaaseen. Päätöksentekijän kuuluu ottaa vastuu. Minä - kansa - luotan oman kansanedustajani harkintakykyyn. Jos hän horjuu, voin tukea häntä neuvoillani. Mikäli koen sen toivottamaksi, valitsen ryhdikkäämmän ehdokkaan seuraavissa vaaleissa.
EU:n vastustajien logiikka pettää. Näyttää siltä, että Euroopan unioniin kriittisesti tai kielteisesti suhtautuvat ovat etunenässä vaatimassa kansanäänestystä. Vain täysin eriskummallinen tilanne voi johtaa kansanäänestyksessä kielteiseen päätökseen. Tämän jälkeen asia on saletissa. Kansan antaman siunauksen kääntäminen joksikin toiseksi onnistuu vain kansan antaman uuden mandaatin turvin. EU:n vastustajat eivät nyt ajattele nenäänsä pidemmälle. Taktinen näkemys puuttuu.
Eduskunnan tekemää päätöstä vastaan voi paljon uskottavammin elämöidä. On poliittista liikkumavaraa.
Puurot ja vellit ovat sekaisin. Kansanäänestystä pitäisi EU-uskoisten vaatia, koska se sulkisi kritisoijien suut pitkäksi aikaa.
Puurot ja vellit ovat sekaisin myös siinä, että juuri ne, jotka ovat kovasti korostaneet itsenäisten kansallisten ratkaisujen tarpeellisuutta, vetoavat nyt muiden Euroopan maiden esimerkkeihin kansanäänestystä vaatiessaan. Ne puolestaan, jotka ovat muiden ratkaisujen yhteydessä vedonneet eurooppalaisiin esimerkkeihin, eivät nyt - kansanäänestyksen osalta - sitä teekään.
Koska en ole sen enempää EU-uskoinen kuin -vastainenkaan, kansanäänestyksen vastustamiselle riittävät käytännölliset perusteet. Miksi kysyä asiaa kansanäänestyksellä kun sen voi selvittää täysin tyhjentävästi paljon helpommalla? Miksi vapauttaa kansanedustajat poliittisesta vastuusta yhdessä vaalikauden tärkeimmistä asioista?
Ainoa peruste järjestää kansanäänestys olisi valistuksellinen. Kansanäänestys synnyttäisi valtavan valistusoperaation. Asioihin perehtyminen on demokratiassa arvo sinänsä. Näin syntyvä tietoisuuden lisäys on kuitenkin sekä epävarmaa että kallista. Norsupyssyllä ammutaan hiiriä.
Kansanäänestystä vastustavien perustelut kansalaisten huonoista tai vääristä äänestämisperusteista kannattaa jättää omaan arvoonsa. Vaaleissa äänestetään aina muillakin perusteilla kuin tiukoilla asiaperusteilla. Henkilövaalissa tulokseen vaikuttaa moni muukin asia kuin ehdokkaan mielipiteet asiakysymyksiin. Yhdysvalloissa on todettu, että ehdokkaan pituuden ja äänisaaliin välillä on vahva positiivinen riippuvuus. Vaikka asiaa ei ole tutkittu Suomessa, en lainkaan hämmästyisi vaikka jokin vastaavanlainen riippuvuus löytyisi myös kotoisista vaaleistamme.
Demokratiaan kuuluu se, että kansalaiset saavat tehdä äänestyspäätöksiään myös "epäasiallisilla" perusteilla. Aivan varmasti mahdollisessa äänestyksessä EU:n uudesta perustuslaista äänestettäisiin muistakin asioista kuin EU:n perustuslaista. Sehän on selvää ja niin kuuluu ollakin.
Kansanäänestys EU:n perustuslaista -- kiitos ei.