Monet valtiot järjestivät aikoinaan kansanäänestyksiä Euroopan unioniin liittymisestä. Norjalaiset torjuivat kaksi kertaa jäsenyyden ja saivat hallituksen lopettamaan unionin perään haikailun. Britannian kansanäänestys hyväksyi jäsenyyden 1975, ja nyt pian nähdään, onko kansan mieli muuttunut.
Tanskan kansanäänestys hylkäsi Maastrichtin sopimuksen 1992, mutta hyväksyi sen seuraavana vuonna kun sopimustekstiin lisättiin muutamia varaumia. Viime vuonna hallitus esitti hankalaksi osoittautuneen sisä- ja oikeusasioista koskevasta varauman lievennystä, mutta kansanäänestys tyrmäsi hankkeen.
Irlannissa, Hollannissa ja Ranskassa unionin perussopimuksista ja niiden yksittäisistä artikloista on äänestetty samalla tavalla ristiin rastiin. Perusideana on parannella unionisopimuksen pintakiiltoa sen verran, että vastustajatkin melkein huomaamattaan hyväksyvät koko paketin. Britannian hallitus yrittää lepytellä ulos unionista haluavia kiukuttelijoita tuunaamalla EU-säädöksiä ympäripyöreillä tulkinnoilla.
Kreikkalaiset joutuivat viime kesänä äänestämään velkojien vaatimasta saneerausohjelmasta, jonka he hylkäsivät, ja jonka hallitus sen jälkeen toteutti.
Hollanti valmistautuu nyt kansanäänestykseen unionin ja Ukrainan vapaakauppasopimuksesta, joka on jo hyväksytty ja astunut voimaan.
Skotit ja katalaanit vaativat kansallisen lainsäädännön yli kävelevää kansanäänestystä itsenäistymisestään.
Suomessa on ollut vireillä 15 kansalaisaloitetta, joissa vaadittiin kansanäänestystä. Neljä niistä koski Euroopan unionista eroamista ja kolme Nato-jäsenyyttä. Ne kaikki hyytyivät kannatuksen puutteeseen.
Kaksi aloitetta on vaatinut kansanäänestystä Suomen irrottamiseksi Euroopan yhteisvaluutasta. Vain toinen niistä sai yli 50 000 allekirjoittajaa.
Politiikan, hallinnon, talouden ja turvallisuuden asiantuntijat ja tutkijat ovat hiertäneet vuosikausia yhteisön perussopimuksia. Mikä tahansa siinä syntyneistä järkälemäisistä dokumenteista voi koska tahansa joutua viimeiselle tuomiolle kansanäänestyksessä.
Tulos ei määräydy sen perusteella, mitä lopullinen ratkaisun tekijä tietää tai tahtoo päätettävästä asiasta. Jos häntä äänestyspäivänä syystä tai toisesta keljuttaa, hän äänestää todennäköisesti ”ei”. Muuten voi äänestää vaikka ”kyllä”.
Aina ei ole ihan selvää edes se, mitä tekemistä vaaliuurnille kutsutulla kansalla on äänestettävänä olevan asian kanssa. Hollannin kansanäänestys vaikuttaa ukrainalaisten mahdollisuuksiin kehittää kansallista identiteettiään ja vahvistaa valtionsa horjuvia rakenteita. Nyt sitten yhden unionimaan kansanäänestys antaa unionin ulkopuolisen valtion ymmärtää, mitä sen rauhaan kuuluu.
Kansanäänestyksen pelisääntöihin kuuluu isojen asioiden pyörittely pienillä sanoilla.
Mitä oikeastaan tarkoittaa Britannian ”ero” Euroopan unionista? Olisiko se erottuaan kuten unionijäsenyyden torjunut Norja, joka noudattaa lähes kaikkia unionin säädöksiä, hallinnoi yhteistyötään sen kanssa kymmenillä erityissopimuksilla ja maksaa tästä kaikesta unionille satoja miljoonia euroja vuodessa.
Vai olisiko Britannia kuin autiolle saarelle pöllähtänyt Robinson Crusoe, joka alkaa tyhjästä opetella uutta elämänmuotoa?
Kansanäänestystä ympäröi hämärä lumo, jonka suojassa röyhkeimmät pystyvät rakentamaan uskomattomia kuvioita. Kansanedustaja Paavo Väyrynen järjesti 1994 pelleilyksi kehittyneen viivytyskeskustelun eduskunnassa lykätäkseen muutamalla viikolla lopullista päätöstä Suomen unionijäsenyydestä.
Hän oletti, että viiveen aikana Ruotsin kansanäänestys torjuisi unionin, ja se saisi Suomen hallituksen perumaan esityksensä unionisopimuksen hyväksymisestä. Väyrynen yritti siirtää Suomen unionijäsenyyden ratkaisun Ruotsin kansanäänestykselle, joka olisi kumonnut Suomen kansanäänestyksen tuloksen.
Tällä kikkailulla Väyrynen yritti peittää uransa suurimpia erehdyksiä, jotka olivat keskustan puheenjohtajuudesta luopuminen 1990 ja ero Esko Ahon hallituksesta 1993. Niissä asemissa hänen unionijäsenyyttä vastustava kantansa olisi todella merkinnyt jotakin. Niistä luopumalla hän ajautui kaikkea vastustavaksi tavalliseksi populistiksi. Kansanäänestys on parasta mitä populisti voi keksiä.
Nyt Väyrynen temppuilee kansalaisaloitteella. Hän oli vaativinaan kansanäänestystä euro-alueesta. Yli 50 000 kansalaista osoitti olevansa samaa mieltä, ja sitten Väyrynen ilmoitti olevansa eri mieltä heidän kanssaan. Hän ei halua kansanäänestystä, mutta tukee kaikin keinoin sitä vaativaa aloitettaan.
Brysselissä uutispimentoon vajonnut Väyrynen yrittää näin ponnistaa edes hetkeksi otsikoihin olemalla vaativinaan euro-kansanäänestystä, jota hän vastustaa.
Jukka Tarkka on valtiotieteen tohtori, vapaa tutkija ja kolumnisti.
Kolumni