"God dag, d'ä jag". Näillä sanoilla esittäytyi Tonio Pajatso-oopperan prologissa 2. lokakuuta 1911 piskuisessa Aleksanterin teatterissa Helsingin Bulevardilla. Roolin lauloi säveltäjä Einojuhani Rautavaaran isä baritoni Eino Rautavaara. Siitä alkoi Suomen kansallisoopperan satavuotinen taival.
Kohuja talossa on riittänyt aina. Vuonna 1925 rahat loppuivat tyystin ja ovet menivät kiinni. Seuraavana vuonna tuloja alettiin saada raha-arpajaisista ja toiminta elpyi, mutta sitkutellen, sillä suuri lama söi yleisöä.
Suorapuheinen Juhani Raiskinen sai oopperan uuteen kukoistukseen 1970-luvulla. Alkoi kotimaisen oopperan huikea nousu, joka huipentui Punaisen viivan ja Viimeisten kiusausten vierailuihin oopperataiteen mekassa, New Yorkin Metropolitanissa 1983.
- Silloin oltiin sananmukaisesti kansan pelihimon varassa. Jos ei nytkään liiemmälti rahaa ole, silloin oli vielä vähemmän. Ja kun pienellä rahalla piti tehdä, oli pakko unohtaa pavarotit ja karajanit ja muut vierailijat ja rakentaa itse jotain ihan omaa, Raiskinen linjaa.