Arvoisa kunnallisvaaliehdokas, rispektiä täältä! Hieno juttu, että haluat lähteä vaikuttamaan kotipaikkakuntasi asioihin.
Jos sosiaali- ja terveyskysymykset viedäänkin parin vuoden päästä maakunnan päättäjille, jäljelle jäävät esimerkiksi kunnan koululaitosta, yhdyskuntasuunnittelua, liikuntaa, kulttuuria ja elinvoimaisuutta koskevat asiat. Kaikki ne ovat kuntalaisille tärkeitä.
Ilman osaavia ja vastuunsa tuntevia luottamushenkilöitä kunnan asioiden hoito on pian hunningolla. Isoimmat ongelmat tulevat yleensä vastaan sellaisissa kunnissa, joissa valtuustoon on menty ajamaan omaa eikä yleistä etua.
Ainakinvanhat valtuutetut tietävät, että valta tuo mukanaan vastuun myös hankalien asioiden hoidosta. Ikäviä päätöksiä joudutaan usein tekemään, jotta vältettäisiin vielä ikävämmät päätökset. Juuri kyvyssä tehdä vaikeita ratkaisuja mitataan päättäjien kapasiteettia.
Mutta antavatko kansalaiset arvostusta itse valitsemilleen edusmiehille ja -naisille? Olisi mukava sanoa, että antavat. Kunnallisalan kehittämissäätiön teettämä tuore selvitys kertoo kuitenkin jokseenkin päinvastaista.
Tiivistetysti: kansalaisten luottamus päättäjiä kohtaan on heikko.
Alkuviikosta julkistetut luvut ovat suorastaan tyrmäävät. Valtakunnan tai oman maakunnan päättäjiin luottaa vain joka neljäs tutkimukseen vastanneista.
Kunnan päättäjien kohdalla tilanne ei juuri ole aurinkoisempi. Kansalaisista kolmannes luottaa heihin. Eikä ole yllätys, että pahnanpohjimmaiseksi mittauksessa jää Brysselin väki, EU-päättäjät. Heihin luottaa vajaa viidennes suomalaisista.
Luvut ovat niin heikot, että niiden perusteella kansanvaltaisen edustuksellisen päätöksentekojärjestelmän voisi väittää olevan kriisissä.
Edellisen kerran luottamusta päättäjiin mitattiin vuonna 2013. Lukemat olivat silloin lähes yhtä kehnot. Jos luottamus on jossain vaiheessa pudonnut romahtamalla, se on siis tapahtunut jo aikaisemmin.
Jos veikata pitää, niin kansalaisten heikko luottamus päättäjiin näkyy myös kuntavaalien äänestysprosentissa huhtikuussa. Viime kerralla, siis vuonna 2012, lukema oli 58,3 prosenttia eli ei järin korkea silloinkaan.
Viitteitä vähäisestä vaikuttamisen halusta antaa sekin, että kunnallisvaalien ehdokkaiden löytäminen oli tällä kerralla työläämpää kuin aikoihin.
Yksi asia vaivaa mieltä tutkimusta lukiessa: mitä ihmettä äänestäjät valitsemiltaan päättäjiltä oikein odottavat? Elleivät juuri ihmettä.
Vallankäyttöä pitää arvioida tiukasti, päättäjille pitää esittää vaatimuksia, mutta vain mannan jakoon päättäjät eivät voi keskittyä. Eivät vaikka sitä olisivat luvanneetkin.
Ja toinen kysymys: millä tavalla ja mistä voisi sitten löytää paremmat päättäjät? Satunnaisotannalla kansalaisten joukosta? Ei toimisi.
Näin kirjoittaa kansalainen ”Jari” Kunnallisalan kehittämissäätiön nettisivuilla tutkimustulosten kommenttiosiossa:
”Hyvin tuntuu (kansa) luottavan kun sinne äänestetään samat naamat pitämään korruptioo yllä. Omien etujen haku ja valtion kassan tyhjennystalkoot omiin taskuihin on tätä päivää ja ainoa syy miksi eduskuntaan halutaan.”
”Koko eduskunta ja virkamiesketju pitäisi tuhota ja rakentaa uudestaan.”
Hyvä Jari, eduskunta- ja kunnallisvaalit järjestetään kerran neljässä vuodessa. Silloin entinen eduskunta ja valtuustot ”tuhotaan” ja uudet rakennetaan. Otathan osaa.
Kolumni