On hyvä, että Suomessa on eduskunta. Erityisen hyvä se on näinä ankeina aikoina, kun monien muiden laitosten palveluja ajetaan alas ja yhä useampi joutuu avohoitoon. Eduskunta tarjoaa rauhaisan lepopaikan monelle sellaiselle, joka tuntee palaneensa loppuun jatkuvassa julkisuudessa.
Vaalien lähestymisen näkee siitä, että kaikki ihmiset, jotka ovat esiintyneet televisiossa tai lehtikuvissa, ilmoittavat harkitsevansa kansanedustajaksi ryhtymistä. Koska he ovat esiintyneet televisiossa ja lehtikuvissa, edustajaksi ryhtyminen on kiinni vain heidän omasta päätöksestään, ei juuri esimerkiksi vaalien tuloksista, sillä aina löytyy riittävästi niitä, jotka äänestävät sellaisia, jotka ovat olleet televisiossa ja lehtikuvissa.
Totta kai on totuuden nimissä tunnustettava, että aivan kaikki julkkikset eivät mahdu eduskuntaan. Heitä - siis julkkiksia - nimittäin lasketaan olevan Suomessa noin 500, mutta eduskunnassa on paikkoja vain 200.
Kateelliset kansalaiset vaativat silloin tällöin, että kansanedustajien määrä olisi pudotettava puoleen. Se nyt on täysin hullua. Pikemminkin määrää olisi lisättävä, ehkä juuri tuohon viiteensataan. Silloin kaikki halukkaat julkimot mahtuisivat Arkadianmäelle ja olisivat siellä keskitetysti löydettävissä ja vahdittavissa.
Tällaisesta järjestelystä olisi iloa muutenkin. Lehtikuviin ja televisioon saataisiin uusia kasvoja - olisi pakko saada. Kansanedustajan rooliin nimittäin kuuluu tietynlainen niuhottaminen. Hän ei esimerkiksi voi enää räähistellä puolipukeissaan keskiaukeaman värikuvissa, ei polttaa julkisesti tupakkia, ei esiintyä kovin päissään vaikka olisi kulttuuritaustaakin, eikä oikein ruveta levylaulajaksikaan. Kaikkiin näihin tehtäviin siis tarvitaan uudet julkkikset, joista sitten aikanaan tulee kansanedustajia.
Kansanedustaja voi jatkaa valintansa jälkeen vain muutamia julkkisajoilta tuttuja temppuja, kuten visailemista ja ylinopeudella ajamista. Juuri siksi - tehtävien vähäisyyden vuoksi - kansanedustajuus onkin niin rentouttavaa.
Ellei edustajien määrää saada millään nostetuksi, lienee julkkistenkin pakko tyytyä edustukselliseen demokratiaan. Onneksi siihen on juuri nyt harvinaislaatuinen mahdollisuus. Sen tarjoaa tietysti laulaja Tapani Kansa, joka on nyt viikon verran päivittäin ilmoittanut harkitsevansa kansanedustajuutta. Hän tehnee lopullisen ratkaisunsa sitten, kun saa selville, ovatko eduskuntavaalit ja kansanäänestys sama asia.
Mutta kukapa voisi olla parempi Kansan edustaja kuin Kansa itse. Koko maailmanhistoriassa ei liene vielä tapahtunut niin, että edustukselliseen parlamenttiin on voitu valita koko Kansa. Nyt sellainen tilaisuus on viimeinkin tarjolla, joten kallistamme jännittyneinä korvamme kuulemaan kansan ääntä.