Kyproksen jakautuminen kahteen osaan, kreikkalaiset etelässä ja turkkilaiset pohjoisessa, juontaa juurensa 1600-luvulta. Satojen vuosien ajan arabit, bysanttilaiset, frankit tai venetsialaiset olivat hallinneet vuorollaan saarta. Turkkia hallinneet ottomaanit valloittivat Kyproksen vuonna 1571
Ottomaanien hallinto perustui uskontojen sopuun ja itsehallintoon. Monet eri kansallisuudet elivät rauhassa keskenään. Kansallisvaltion idea kuitenkin muutti oloja radikaalisti Kyproksella.
Nationalismi ja kansallisen vapautuksen ihanne kasvatti 1800-luvulla Kyproksen kreikkalaisten kansallisen tietoisuuden. Pikkuhiljaa kyproslaiset alkoivat kääntyä ottomaaneja vastaan. Iso-Britannia kuitenkin vuokrasi saaren vuonna 1878 ja perusti saarelle oman hallintonsa. Uudet valtiaat usuttivat hajota ja hallitse -politiikalla kristityt ja muslimit toistensa kimppuun.
Turkkilaisten kansallistunne kehittyi kreikkalaisia myöhemmin ja oli heijastusta modernin Turkin luojan Kemal Atatürkin liikkeeseen. Varsinkin uudenaikaistaminen teki voimakkaan vaikutuksen Kyproksen turkkilaisiin 1920-luvun alussa. Näin Kyproksella oli nyt kreikkalainen ryhmittymä, joka halusi yhdistyä Kreikkaan ja turkkilainen ryhmittymä, joka halusi liittyä Turkkiin. Silti väestöryhmät elivät rauhassa ja jopa samoissa kylissä toistensa kanssa.
Kreikkalaisten keskuudessa tapahtui ensimmäinen kansannousu vuonna 1931. Kannatustaan lisäsi Enosis, liittymistä Kreikkaan vaatinut liike. Turkkilaisten joukossa Enosis herätti pelkoa, ja he vastasivat siihen ryhmittymällä Taksim-liikkeen taakse. Se vaati saaren jakoa.
Välit kärjistyivät kärjistymistään ja vuonna 1958 tapahtui katastrofi. Veri virtasi saarella ja alakynnessä ollut turkkilainen väestö alkoi muuttaa alueilta, joissa se aikaisemmin oli elänyt kreikkalaisten kanssa.
Kreikan, Turkin ja Britannian välit alkoivat 1950-luvulla kiristyä ja Nato päätti kylmän sodan olosuhteissa rauhoittaa tilanteen edes Kyproksen osalta. Vuonna 1960 perustettiin Kyproksen tasavalta. Kreikka, Turkki ja Iso-Britannia sitoutuivat turvaamaan saaren itsenäisyyden, alueellisen koskemattomuuden ja turvallisuuden. Hallinnossa kreikkalaiset ja turkkilaiset olivat tasa-arvoisesti edustettuina.
Mutta väkivalta ei loppunut. Kolme vuotta tasavallan perustamisen jälkeen turkkilaiset ja kreikkalaiset teurastivat jälleen toisiaan. YK:n rauhanturvajoukot lähetettiin maahan vuonna 1964, mutta tilanne jatkui edelleen jännittyneenä.
Vuonna 1974 terroristijärjestö EOKAB yritti kaapata Kreikan sotilasjuntan tukemana vallan käsiinsä. Vallankaappaus ei onnistunut. Sen sijaan Turkki käytti tilannetta hyväkseen ja miehitti Kyproksen pohjoisosan. Kyproksen turkkilaiset pitävät yhä miehitystä rauhanturvaoperaationa.
Turkki miehitti 37 prosenttia Kyproksen maa-alasta. Kaikkiaan 200 000 kreikkalaista ja turkkilaista joutui lähtemään kodeistaan. Maa jakautui kahtia.
Pohjoisosa julistautui vuonna 1975 turkkilaiseksi liittovaltioksi ja 1983 itsenäiseksi tasavallaksi. Sen jälkeen rauhanneuvotteluja on käyty aika ajoin tuloksettomasti.