Kanteleensoittaja Senni Eskelisellä, 20, on kaapissa äidin vanha kansallispuku, vaikka nykyään hän pitää enemmän farkuista esiintymisasuna. Samaan tyyliin on uudistunut myös soitto.
"Kirjoitan aika paljon omia sävellyksiä. Vaikutteita olen saanut lähinnä jazzista ja rockista. Soitan useammassa bändissä, joista tärkeimmät ovat triot Stringed Purée band ja Selma", hän luettelee.
Eskelinen opiskelee Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosastolla. Kanteleensoiton hän aloitti kolmevuotiaana maalaistyttönä Hirvilahdella Kuopion kupeessa.
39-kielisestä sähkökanteleesta on viime vuosina tullut Eskelisen pääsoitin. Sähkökanteleessa ei ole lainkaan kaikupohjaa, siinä suhteessa se muistuttaa sähkökitaraa.
Apocalyptican hengessä
Sähkökanteletta on visualisoitu eri tavalla, mutta se toimii samalla tavalla kuin tavallinen kantelekin, Senni Eskelinen kertoo.
"Efektilaitteiden kautta soittimesta saisi esille kaikenlaista. Minulla vain on ollut periaatteena, että sen pitäisi kuulostaa enemmän kanteleelta kuin kitaralta. Sähkökanteleelle on viime aikoina sävelletty paljon uutta ohjelmistoa, varsinkin konemusiikkipuolelle."
Sähkökanteleen hyväksyminen täysivaltaiseksi instrumentiksi muiden joukkoon on Eskelisen mielestä "psykologinen juttu". Jok´ikiselle perinnesoittimelle on kasaantunut vastaavia mielikuvien taakkoja, joita nuoret nyt vähän ravistelevat.
"Arvostan silti muun muassa Martti Pokelan työtä. Hän on rikkonut rajoja. Itsekin yritän toimia mahdollisimman monipuolisesti. Viimeisten 20 vuoden aikana kanteleelle on tapahtunut paljon. Nuoret tekevät sähkökanteleella ihan uudenlaisia asioita. Samoin on tapahtunut muissakin soittimissa. Sellorockyhtye Apocalyptica on tästä hyvä esimerkki, vaikka he eivät ole minun esikuviani."
Kantelistilla, kuten Eskelinen itseään kutsuu, on omat nettisivut. Ne löytyvät osoitteesta www.sennieskelinen.net.
Sivuilla muun muassa arvioidaan, että "Sennin sävellyksissä yhdistyvät nuoren tytön aitous ja herkkyys, hieno melodian ja harmonian taju sekä savolainen pilke silmäkulmassa" ja että pesäpallo, hiihto, kaukalopallo ja salibandy "antavat lisäpotkua opiskeluun ja arkeen".
Kantelistin sukujuuret ulottuvat pohjoiseen. "Äitini on kotoisin Oulusta, jossa meillä on vielä kesäpaikka. Mummo ja pappakin asuvat siellä."
Edellistä sukupolvea
Pudasjärvellä nykyään vaikuttava Sari Hukari, 36, valmistui Sibelius-Akatemiasta kanteleensoittajaksi jo vuonna 1996. Hänet voi laskea vakavamman suunnan nykymuusikoksi.
Musiikin maisteri opettaa Pudasjärvellä yläasteella ja lukiossa, mutta täydentää samalla pedagogisia opintojaan Oulun yliopiston musiikkikasvatuksen yksikössä.
Hukari on esittänyt paljon kanteleelle sävellettyä taidemusiikkia muun muassa Pekka Jalkaselta ja Jukka Tiensuulta. Hänen soittimensa on mikitetty akustinen konserttikantele, joka ei ole "lankku" samaan tapaan kuin Senni Eskelisen sähkökantele.
"Totta kai, kun on pitkän kanteleensoiton koulutuksen käynyt, haluaa osaamistaan myös käyttää. Valmistun yliopistolta kevääseen mennessä. Sen jälkeen voisin soittaa taas kamarimusiikkia tai jotakin orkesterin kanssa. Sävellystilausta olen niin ikään miettinyt."
"Nyt ei opiskelun takia ole jäänyt juurikaan aikaa taiteelliseen toimintaan. Paljon riippuu myös siitä, kuinka aktiivisesti tyrkyttää itseään orkestereille tai konserttipaikkoihin. Opetustyötä tietysti aina löytyy", Hukari kertoo.
Ei herneitä soittimeen
Modernit soittotekniikat piti Sibelius-Akatemiassa opetella, mutta herneitä Hukari ei ole soittimeensa kaatanut tai mainittavasti harrastanut muitakaan vastaavia oman aikamme temppuja.
"Tiensuulla esimerkiksi on nuotissa A4-arkin kokoinen lista erilaisia esitysmerkintöjä, joita ei ole aikaisemmin käytetty - ja niille kaikille pitkät selitykset. Pitää osata soittaa kynsiääniä, pianoglissandoja, huiluääniglissandoja, vaikka mitä."
Senni Eskelisen tavoin Sari Hukarikin on esiintynyt uransa aikana monta kertaa kansallispuku päällä.
"En usko että kukaan kanteleensoittaja voi siltä välttyä, koska kanteleen, kansanmusiikin ja muun kansanperinteen yhteydet ovat niin vahvat. Tietenkin tämän voi ajatella yksipuolistavana leimana, mutta en haluaisi sitä poiskaan jättää. Onhan sentään kyse omasta perinteestämme."
Juhlavuoden sävellyksiä
Tänä vuonna 30 vuotta täyttävä Kanteleliitto ja 20-vuotias Sibelius-Akatemian pianomusiikin osaston kanteleluokka ovat tilanneet useita uusia sävellyksiä kanteleelle.
Juhani Nuorvala on säveltämässä teosta sähkökanteleelle ja elektroniikalle.
Jyrki Linjaman Neljä lyhyttä preludia on sävelletty alttonokkahuilulle, konserttikanteleelle ja kitaralle, Pekka Jalkasen Ektenia neljälle konserttikanteleelle ja Uljas Pulkkiksen Laet lauloi kanteleelle ja huilulle.
Nuorvalan, Linjaman, Pulkkiksen ja Jalkasen teokset kantaesitetään 13.-14.10. Kanteleliiton ja kanteleluokan juhlakonserteissa Helsingissä.
Myös Erkki Raiski on kirjoittanut uutuusteoksen konserttikanteleelle. Tämä sävellys, samoin kuin Lasse Jalavan soolokanteleteokset Capriccio (1996) ja Rondo (1996), kantaesitetään 5.6. Kanteleliiton juhlakonsertissa Jyväskylässä.