Vaatimukset Sanginjoen kansallispuiston perustamisesta ovat jälleen voimistuneet. Puistoa ovat kannattaneet perinteisten luonto- ja luonnonsuojelujärjestöjen lisäksi muun muassa biologian ja maantieteen opettajat, useat poliittiset nuorisojärjestöt, partiolaiset sekä yliopistoväki eri puolilta Suomea.
Oulun kaupunki ei kuitenkaan tunnu innostuvan kansallispuistoideasta. Olisiko aika ottaa euro konsultiksi?
Kansallispuiston ajatellaan usein olevan pelkkä rahasyöppö: hakkuutulot menetetään eikä mitään saada tilalle. Totuus on kuitenkin päinvastainen -- kansallispuistot ovat tuottava bisnes.
Bisnes kuuluisi olla tässä lainausmerkeissä, sillä retkeily kansallispuistoissa on toki ilmaista (varaustupia lukuun ottamatta) eikä puiston portilla myydä pääsylippuja.
Kyse on siitä, että puistoihin sijoitettu raha palautuu yhteiskunnalle moninkertaisesti takaisin paikallisena yritystoimintana ja työpaikkoina.
Metsähallituksen vuoden 2010 tilastojen mukaan pienimmissä ja syrjäisimmissäkin kansallispuistoissa kokonaistulovaikutus oli satojatuhansia euroja. Siis yhdessä vuodessa.
Suurissa ja suosituissa puistoissa kuten Pallas-Yllästunturin ja Urho Kekkosen kansallispuistoissa kokonaistulovaikutukseksi ynnättiin kymmeniä miljoonia euroja.
Kustannus-hyötysuhde oli kansallispuistoissamme keskimäärin seitsemänkertainen. Rautalangasta vääntäen: kävijöiden rahankäyttö toi lähialueelle seitsemän euroa jokaista puiston palvelurakenteisiin sijoitettua euroa kohti.
Oulun ja Sanginjoen vertailukohdaksi sopii parhaiten Nuuksion kansallispuisto, joka levittäytyy Vihdin, Kirkkonummen ja Espoon kuntien alueelle. Vuonna 2010 tämän "pääkaupunkiseudun Sanginjoen" tuotto paikallistalouteen oli 1,4 miljoonaa euroa ja kustannus-hyötysuhdeluku oli kolme. Kävijöitä oli 178?000.
Väkirikkaan Oulun kyljessä sijaitseva Sanginjoki houkuttelisi varmasti kymmeniätuhansia kävijöitä eikä jäisi "harvojen harrastuspaikaksi" kuten muuan nimimerkki pelkäsi Kaleva.fi:ssä.
Kaikkiin suomalaisiin kansallispuistoihin riittää tulijoita, miksi siis ei riittäisi myös Sanginjoelle? Vertailun vuoksi: Rokuan kansallispuistossakin kävi yli 20?000 vierailijaa vuonna 2010.
Sanginjoelle jouduttaisiin alkuvaiheessa tekemään investointeja, jotka heikentäisivät kustannus-hyötysuhdetta. Jos investoinnit kuitenkin jyvittää tuleville vuosille, tarkastelu on oikeudenmukaisempi.
Sanginjoki toimisi todennäköisesti pääosin päiväkohteena, jolloin kustannusten ja hyötyjen suhde ei nousisi kovin korkeaksi. Mutta keskivertoa pienempikin suhde, esimerkiksi Nuuksion suhdeluku kolme, tarkoittaisi tasaista ja jatkuvaa tulovirtaa.
Kokonaan oma lukunsa kansallispuistokeskustelussa ovat osapuolten huonot suhteet. Sanginjoki-aktiivit ovat vuosia valittaneet, että heidän aloitteensa ja argumenttinsa kaikuvat kuuroille korville.
Paljastavana esimerkkinä käy tuore tiedote, jossa Sanginjoki-liike kutsui seminaariinsa myös kaupungin teknisen keskuksen henkilökuntaa perustelulla "jotta pääsisimme lopultakin toivomaamme vuoropuheluun myös heidän kanssaan".
Samaa viestiä on voinut lukea rivien välistä pitkään ja nyt siis suoremminkin.
Sanginjoen kansallispuiston puolesta on esitetty päteviä perusteluja. Kaupungin puolelta vedotaan siihen, että Sanginjoella toimitaan tehtyjen päätösten mukaan, eikä näitä päätöksiä ole aihetta muuttaa -- ei ainakaan pikaisella aikataululla.
Sanginjoki-liike aikoo jatkaa mielenosoituksia ja kaupunki hakkuita, jotka nakertavat kiintokuutio kerrallaan alueen luonnonarvoja. Olisikohan aikalisän paikka?