Pääkirjoitus

Kan­sal­lis­pe­lin ki­tu­vuo­det ohi

Suomen kesän suosituimmat joukkuelajit ovat vuosikymmenten ajan olleet jalkapallo ja pesäpallo. Järjestys on miesten puolella pitkään ollut nimenomaan näin: ensin tulee jalkapallo, sitten pesäpallo.

Lääkärivaje saattaa viivästyttää myös kuolleeksi toteamista päiväkausia.
Lääkärivaje saattaa viivästyttää myös kuolleeksi toteamista päiväkausia.

Suomen kesän suosituimmat joukkuelajit ovat vuosikymmenten ajan olleet jalkapallo ja pesäpallo. Järjestys on miesten puolella pitkään ollut nimenomaan näin: ensin tulee jalkapallo, sitten pesäpallo. Naisten puolella pesäpallo taas on perinteisesti vetänyt enemmän yleisöä kuin isommalla pallolla pelattava laji.

Tänä vuonna miehissä on tapahtunut kiinnostava asetelmien liikahdus: jalkapallon Veikkausliiga on kyllä edelleen pesäpallon ylintä tasoa eli superpesistä suositumpi sarja, mutta ero kutistuu. Näin siksi, että pesäpallon suosio on yleisömäärien perusteella selvässä nousussa. Veikkausliigan imu sen sijaan on polkenut paikallaan tai jopa hiipunut.

Pesäpallon nosteesta todisti myös viime viikonvaihteen Itä-länsi-tapahtuma. Naisten arvo-ottelua seurasi lähes 4 000, miesten koitosta yli 6 300 katsojaa. Kun järjestelyt menivät nappiin, sää suosi ja ottelu oli viihdyttävä, tapahtuma pumppasi lisänostetta pesiksen suosiolle.

Pesäpallon sarjapeleissäkin on päästy yli 3 000 katsojan. Se raja ylittyi viime tiistaina niin Oulussa kuin Kiteelläkin. Nousu vuosituhannen vaihteen alhosta on vahva. Vuonna 2000 katsojakeskiarvo matoi alle 1 100:ssa, kun tänä vuonna päädyttäneen vähintään 1 700:n tuntumaan.

Katsojamääriin vaikuttavat kummassakin lajissa monet seikat. Sää, otteluiden järjestelyt, pelillinen anti, tähtien ja muuten tunteita herättävien persoonien määrä kentällä. Pesäpallo lähtee takamatkalta siinä, ettei se saa apua muualta maailmasta. Lajissa ei ole sellaisia kansainvälisiä tähtiä, jotka pitävät lajin jatkuvasti otsikoissa.

Jalkapalloa on läpi vuoden tarjolla myös tv-ruudun täydeltä niin muualta kuin meiltä. Pesis on etenkin television urheilu-uutisoinnissa kovin pienessä osassa. Tällaisessa raossa lajin suosio on säilynyt maassa jopa hämmästyttävän vahvana.

Toisaalta juuri kotimaisuus on pesäpallon vahvuus. Lajia pystytään kehittämään ja sääntöjä uudistamaan ilman kansainvälisen kattojärjestön kahleita. Pesäpallo eroaa jalkapallosta ja jääkiekosta myös siinä, ettei fanien ei tarvitse pelätä tähtien katoamista muiden maiden miljoonajoukkueisiin.

Pesäpallovaikuttajien pitkäaikainen haave on saada lajille tukeva jalansija maan suurista kaupungeista. Nyt suurimmat superpesispaikkakunnat ovat Oulu, Kuopio. Kouvola ja Joensuu. Isojen kaupunkien kautta on mahdollista lisätä lajin näkyvyyttä, mutta väkisin ei lajia voi niihin istuttaa, ei edes kannata yrittää. Siitä on takavuosilta huonoja kokemuksia.

paakirjoitus@kaleva.fi