Ensi keskiviikkona kello 12 alkaa räiskyä ja paukkua. Syksyn aikana joutsenlaulun aika koittaa sadoilletuhansille sorsille.
Suuri valkoinen sorsa, laulujoutsen, saa uida rauhassa. Kaunis, uljas ja puhdas lintu saa vain nostaa kaulansa suoraksi ja huomata, ettei pauke uhkaa sitä. Vieläkään. Sehän on Suomen kansallislintu.
Vaan maistuisipa joutsenkin hyvälle. En tunnusta maistaneeni. Puolisukeltajien tavoin lintu ei syö kitkeriä kaloja eikä edes suosammakoita kuten kurki. Joutsenelle kelpaavat vesikasvit ja pellon viljakin. Ihannedieetti siis riistaa rakastavien mielestä.
Kansallislintuja ui koko maassa melkein jokaisella järvellä ja lammella. Kymmenen prosentin verotus kannasta ei enää saattaisi lintua suureen hätään.
Vielä ennen sotiahan oli toisin. Joutsenen munat vietiin pesästä, ja pyssyt paukkuivat pesimäaikanakin. Lopulta sotien jälkeen Suomessa eli 15 joutsenparia.
Nyt metsästystä osataan säädellä.
Jo nyt harhaluoteja sattuu joutseniinkin joka syksy. Vuosien ajan metsästäjät ovat pitäneet joutsenta uhkana harvinaisemmalle metsähanhelle. Samalla kun naurava hanhi on harvinaistunut, hymyilevä joutsen on yleistynyt. Silkkaa matematiikkaa.
Tutkijat ja lintuharrastajat ovat aina olleet toista mieltä, sillä eiväthän lajit kamppaile elintilasta tai ravinnosta. BirdLifen hanhityöryhmäkin sivusi hanhitutkimuksessaan asiaa, mutta selvyyttä ei ole saatu.
Amatöörikin näkee lintujen ruokailevan sovussa kevätmuuton aikana. Myöhemmin sama amatööri näkee, ettei hanhi laskeudu tutulle lammelleen, jos joutsen on ehtinyt sille ensin.
Eivät ne aivan ystäviäkään ole.
Tuntuu kuitenkin siltä, että joka syksynä ammutut 7 000 metsähanhea ovat liikaa. Hanhia pitäisi olla enemmän tai ampua vähemmän.
Joutsenen metsästys helpottaisi tilannetta. Hanhia ammuttaisiin vähemmän ja niitä olisi enemmän. Kenelle joutsenen metsästyksestä olisi harmia? Ei ainakaan joutsenkannalle.
Kyhmyjoutsen on luku sinänsä.
Rannikolle 1900-luvulla vaivihkaa uineet kyhmynokat kilpailevat elintilasta jo laulujoutsenenkin kanssa. Ne elävät hyvin samanlaisessa ympäristössä eli niiden ekologisissa lokeroissa ei ole suuria eroja.
Kyhmyjoutsenia on myös runsaasti, eikä niiden metsästykselle pitäisi olla esteitä. Se ei ole edes kansallislintu. Kaiken lisäksi se voi taannuttaa kansallislintuakin.
Kyhmyjoutsen on suurempi ja ehkä aggressiivisempi kuin serkkunsa. Molemmat saattavat häätää jopa pieniä sorsia läheltään.
Vesilintujen ruokintapaikoilla, joita on muuten 4 500 koko maassa, on nähty kyhmyjoutsenten häätävän myös uhkeat merihanhet pois kauran ääreltä. Joskus häätäjänä on ollut laulujoutsenkin.
Tilanne ei tietenkään ole luonnollinen. Ei voi sanoa lintujen kilpailevan ravinnosta, jos ne kilpailevat ruokintapaikasta. Mutta riistalinnuillehan kauraa kuljetetaan, paitsi kaupungeissa tai kuvauspaikoilla.
Metsästäjät yrittävät pitää huolta hanhikannoista ruokinnankin avulla. Pitäähän sitä ammuttavaa jäädä ensi syksyynkin. Siksikin on ristiriitaista, jos ruokinnasta hyötyvätkin lajit, jotka voivat olla hanhille haitaksi.