Suomen hallitukselta jäi viime viikolla huomaamatta sama kuin useimmilta valtapäättäjiltä Ruotsin vallan ajoilta saakka. Suomi ei ole yhtenäinen ja mieleltään jakamaton maa, jossa asuu yksituumainen kansa. Tämä on aivan muuta.
Siksi Juha Sipilän hallitus yllättyi totisesti, kun länsipohjalaiset valtuutetut äänestivät omien erikoissairaalapalveluiden säilyttämisen puolesta. Maanisämäinen illuusio koko kansan parhaasta särkyi.
Hallitus toistaa huomaamattaan myyttiä yksimielisestä kansasta. Myytti on toki vanha mutta perätön.
Kemiläinen hankkii lonkkanivelen vaihdon ennemmin vaikka yksityiseltä helsinkiläisyhtiöltä kuin lähtee Rovaniemelle puukotettavaksi. Maakuntamalli on Lapissa romahdusvaarassa.
Suomalaiset ovat keskenään erilaisia. Olemme sekalainen joukko monenlaisia ajatussuuntia, ominaisuuksia, mielihaluja. Keskivertoa ei ole kuin tilastollisessa vuosikirjassa.
Pelkästään ensimmäiset asutuskokeilut olivat eripuraisia. Noin 10 000 vuotta sitten puhkesi nuijarähäköitä, kun Ancylusjärven takana eläneet keräilijä-metsästäjät vihapuhuivat oman porukkansa vastustamaan maahan lännestä saapuneita maanviljelijöitä juureksineen ja jyvineen.
Monokulttuurin mielikuva pysyy sitkeänä, vaikka Suomi on tehty tänne kulkeutuneista eri ilmansuuntien kansoista ja heimoista.
Tapa- ja ruokakulttuurit poikkesivat. Eteläpohjalaisen talonisännän kerrotaan huutaneen kauhusta karjalanpiirakan nähdessään. Hänestä se oli rivon näköinen esitys muistuttaen emännän erästä paikkaa. Sittemmin erot on todennettu geeneistä. Rauman murretta puhuvaa ei ymmärretä Savossa vieläkään.
Siksi kemiläinen ei sulata sitä, että hänet keskitetään Rovaniemelle.
Monomielisyys on aatteen tasolla aina osoittautunut suomalaiselle hengelle vahingolliseksi erehdykseksi.
Suomessa on muun Euroopan tavoin on ollut aikoja, jolloin yhtä kansaa korostava, tiukkaan nyöritetty nationalismi on vienyt rotuylemmyyteen, heikompien tai toisella tavalla ajattelevien syrjimiseen.
Yksikulttuurisuudella on pyhitetty saamelaisten pitäminen alempana kansana ja painostus luopua omista elintavoistaan. Romaneista muodostui käsitys varastelevina manneina. Vammaisia on pakkosteriloitu rodunparannustalkoissa. Homous luettiin pitkään rikolliseksi. Ensin hätyyteltiin kommunisteiksi oletettuja, kohta turvasäilöttiin oikeistoporvareita.
Vouhottava kansalliskiihko ”oikeasta” suomalaisuudesta ei peitä olennaisinta piirrettä. Yhteenkuuluvuuden tunne perustuu Suomessa muulle kuin samanmielisyydelle ja tasapäisyydelle. Suomen idea ei ole kehittynyt yhdenmukaisuudesta vaan erilaisuudesta ja monimuotoisuudesta.
Idea osoitti voimansa talvisodassa. Monenkirjavan Suomen yhdisti huoli kotimaasta, jolle isompi valtio teki vääryyttä. Suomalaiset eivät hyväksyneet Neuvostoliiton laitonta hyökkäystä eivätkä Josif Stalinin johdolla laadittua miehityssuunnitelmaa Terijoelta muilutettavine hallituksineen.
Eri yhteiskuntaryhmät mielipiteisiin, sosiaalisiin tai etnisiin taustoihin katsomatta ryhtyivät häätämään hyökkääjää. Ainoastaan sormin laskettava määrä halusi tarttua vieraan vallan ojentamaan ystävyyden käteen.
Mutta jakso kesti vain 105 vuorokautta. Ei tee paljon sadalle vuodelle ripoteltuna. Olemme olleet yhtenäinen noin 0,29 prosenttia itsenäisyyden ajasta. Päivä päivältä lukema kutistuu, mutta Suomi pysyy.