Suomen verorasitus oli vuonna 2001 teollisuusmaista kolmanneksi ankarin, yli 46 prosenttia bruttokansantuotteesta. Veroaste leijuu noin viisi prosenttia eurooppalaista keskitasoa ylempänä. Vain Tanska ja Ruotsi kiristävät veroruuvia vieläkin tiukemmalle.
Tosiasiassa on yritys- ja pääomaverotusta muokattu - pienyrityksiä lukuunottamatta - jo hyvinkin kilpailukykyiseksi. Sen sijaan ansioita ja kulutusta Suomessa verotetaan yhä ankarasti, muistuttavat Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkijat. He julkistivat menneellä viikolla verokeskustelua varten tuoreen teoksen Verokilpailu ja Suomen verojärjestelmä.
Samalla VATT tukisti vaalien alla harrastettua joko tai -keskustelua. Verotutkijoiden mukaan pohjoismainen hyvinvointimalli ja uudet veronleikkaukset sopivat hyvinkin yhteen. Sillä leikkaukset luovat työpaikkoja. Mitä parempi työllisyys, sitä enemmän voidaan alentaa ansioverotusta.
Myös Ruotsin "kansainvälistyvää maailmaa" luotaava veroraportti painottaa sitä, että verojärjestelmällä on suuri vaikutus sekä työvoiman tarjontaan että tuotannon tuottavuuteen. Verotuksella ei siis pidä kuristaa kotitalouden houkutusta kuluttaa tai yrityksen tuotantopäätöstä, selvitys ohjeistaa.
Tavoitteeksi ehdotetaan esimerkiksi alinta mahdollista marginaaliveroa sekä 25 prosentin pääomaveroa. Samalla Ruotsissa varoitetaan siitä, että harmaan talouden kanaviin katoaa jo noin 3 prosenttia bruttokansantuotteesta.
Kokeiluna liikkeelle lähtenyt kotitalousvähennysmahdollisuus on herkistänyt Suomessa kuluttajia harmaan talouden ongelmalle. Vaikkapa siivousapua tilaava suomalainen saa tänä vuonna kuitteja vastaan jo 1 150 euron verovähennyksen.
Vaikutusta ei himmennä sekään, että palvelujen ostajat ovat niin sanottuja hyväosaisia. Onhan herätetty kysyntä merkinnyt satoja uusia palvelutyöpaikkoja. Samalla uudistus on hieman helpottanut pahiten veroilla kuritetun palkansaajaryhmän elämää.
Mikä osoittaisi yksinkertaisemmin verotuksen yhteyden työllisyyteen ja hyvinvointiin? Silti juuri tätä yhteyttä Suomessa on epäilty.
Suomen talouskasvu nojaa erityisesti osaamiselle. Joten erityisen vakavasti Vatt kehottaa suhtautumaan orastavaan kansainväliseen verokilpailuun, jolla eri maat houkuttavat paitsi korkeatasoisia työntekijöitä myös pääomia.
Toistaiseksi muuttoliike on vähäistä EU-maiden välillä. Mutta kilpailun aivoista pelätään vielä kaatavan esimerkiksi koulutuskustannukset rivipalkansaajien niskaan. Jo joka kolmannella suomalaisella lähtijällä on korkeakoulututkinto.
Parhaan hyödyn kilvassa saavat ne avainhenkilöt, jotka pystyvät liikkumaan verotarjousten perässä. Sveitsin kantoneissa ei esimerkiksi veroteta optioita, mikä jo vetää oululaisiakin yrityksiä puoleensa. Suomessa sen sijaan ulkomaisia asiantuntijoita tukistetaan ankaralla marginaaliveroasteella.
VATT:n mukaan onkin alennettava selkeästi sekä ansiotuloverotusta että ylimpiä rajaveroasteita. Varaa tähän olisi. Myös aika on kypsä. Talous kaipaa lisäpotkua, sillä vasta runsaan kahden prosentin kasvuvauhti lisää myös työpaikkoja.
Onneksi tuntuvat valtiovarainministeriön kansalliset kitupiikitkin suuntaavan uusille urille. "Verotuksella voidaan vaikuttaa myönteisesti kasvu- ja työllisyyskehitykseen", arvioi itse valtiosihteeri Raimo Sailas, kun hän julkisti työllisyysryhmän väliraportin. Lausahdus haiskahtaa aivan siltä, että luvassa olisi veronkevennyksiä.