Miesten 30 kilometrin yhteislähtökisasta pukkaa miestä maaliin kuin meren mutaa. Kisan voittaja Lapuan Virkiän Karri Hietamäki ja kakkonen Joensuun Katajan Sami Repo ottavat vastaan onnitteluja. Suurimman onnitteluryöpyn saa niskoilleen kuitenkin pronssille rutistanut Haapaveden Urheilijoiden Juha Morko.
Suomalaiskansalliseen tapaan Morkoa lyödään selkään niin, että hikinen hiihtopipo pyörii päässä. Rutistukset ovat laatuaan sellaisia, ettäkylkiluita käy sääliksi. Onnittelut ryyditetään asiaan kuuluvilla voimasanoilla: "Juha p...le minkä teit!"
Hietamäki ja Repo olivat voittajasuosikkien joukossa, Morko ei. Hän oli lauantaina Huhmarkallion SM-kisojen suurin yllättäjä.
"Onhan se paukku, kun tällainen kansallisen tason mies ottaa mitalin. En osannut edes haaveilla mitalista, vaan ajattelin, josko kymmenen sakkiin pääsisi", Morko myöntää auliisti.
Kolmas kerta
toden sanoi
Kisan yllätykset eivät jääneet Morkon pronssiin. Yllätys oli myös se, että muiden keskisen Pohjanmaan hiihtäjien suksi ei luistanut. Kisan suosikeista Kalajoen Junkkareiden Kuisma Taipale taipui maalialueen taistelussa neljänneksi, kotiladuillaan hiihtänyt Ylivieskan Kuulan Tero Similä hiipui kahdeksanneksi ja Yppärin Urheilijoiden Timo Toppari romahti kärkikahinoista 16:nneksi.
Kolme viikkoa sitten Huhmarissa vapaan tyylin mestaruuden voittanut Alavieskan Virin Teemu Kattilakoski heitti leikin kesken 20 kilometrin kohdalla.
"Oli vaisua alusta asti. Kroppa on ihan sekaisin. Toivottavasti en ole tulossa sairaaksi", Kattilakoski puisteli. "Hiihto oli niin hirveän tuntuista, ettei ollut mitään järkeä jatkaa", Kattilakoski sanoo.
"Kädet olivat viimeiset kymmenen kilometriä krampissa. Ei niillä paljon hiihtoliikkeitä tehty. Ei minulla ollut paukkuja vastata Karrin iskuun - hyvä, että mukana pysyin", 0,4 sekunnilla mestaruuden hävinnyt Repo sanoo.
Avovaimo
sponsorina
Juha Morko, 27, on patsastellut edellisen kerran SM-kisojen palkintopallilla juniorihiihtäjänä. Sen jälkeen on ollut vähän hiljaisempaa. Vuoden 2000 SM-laduilla mies oli kymmenes. Silloin matka oli sama, mutta tyyli eri.
"On tässä koko ajan treenattu ja yritetty. Edellisten vuosien SM-hiihdot ovat menneet vähän pieleen, nyt onnistuin niidenkin edestä. Tämä oli minulta ihan nappihiihto - paras hiihtoni yleisessä sarjassa", Morko toteaa.
Morko määrittelee itsensä täysipäiväiseksi hiihdon harrastajaksi. Aikaa hänellä on, sillä tietotekniikan opiskelut ovat pulkassa eikä töitä ole. Viimeiset kaksi vuotta Morko on keskittynyt vain hiihtämiseen.
"Elän nyt tälle hiihdolle, mutta eihän tästä tulisi mitään ilman sponsoria", Morko sanoo ja virnistää vieressä hymyilevälle avovaimolleen Piia Korhoselle. "Olen hiihtäjä evp - elän vaimoni palkalla."
Systeemi sopii myös rahoittajalle. Hiihtäjän avovaimo on itsekin entinen hiihtäjä, joten sydän sykkii miehen harrastukselle.
Morkolla ei ole mitään sitäkään vastaan, että täysipäiväisestä harrastajasta tulisi täysipäiväinen ammattilainen. Ladut ja kisat kotimaan rajojen ulkopuolella kiinnostavat.
"MM-kisoista en haaveile, mutta maailmancupeissa voisi vaikka käydä. Paikkaa cupiin on lupailtu ennenkin, mutta eipä ole koskaan valittu."
Päävalmentaja Reijo Jylhä lupasi Morkolle palkinnoksi pronssista paikan johonkin cupin kisaan kevääksi.
Nouseva vauhti
ja järki päässä
Juha Morkon urakka SM-pronssille oli kova. Mies starttasi kansallisen tason miesten joukosta parikymmentä metriä kuuman ryhmän takaa. Alkukilometrit hän keikkui sijoilla 20-30.
"Tuon kauemmas ei startissa kärsi jäädä, jos aikoo yhteislähtökisassa kärkiporukoihin näin lyhyellä matkalla", Morko sanoo.
Kiirettä kärkeen hän ei pitänyt. Mies tiesi, että Huhmarin kovissa maastoissa se olisi merkinnyt nopeaa katkeamista. Pahimmillaan Morko oli yli puolen minuutin päässä keulasta.
Viimeisen kymmenen kilometrin aikana Morko oli kisan vauhdikkain hiihtäjä. Kärkikaksikon kyydistä tippuneen Kuisma Taipaleen hän poimi kiinni pari kilometriä ennen maalia.
"Karri ja Sami olivat niin kaukana, että en edes yrittänyt enää heitä kiinni. Keskityin tappelemaan pronssista", Morko kertoo.
Morkon päätös oli pronssin arvoinen. Hän jäi Taipaleen kannoille peesaamaan ja veti happea loppurutistusta varten. Maalialueella Morkon kiri oli Taipaleelle liikaa.
"Mies ja kalusto olivat iskussa. Isä Seppo oli tehnyt suksien kanssa hyvää työtä - kerrankin", Morko velmuilee.