Kun tuhannet allekirjoittajat vaativat korvausten maksamista Jangtse-joen jättimäisen Kolmen rotkon padon alta pakkosiirretyille, on vaatimuksissa häivähdys politiikkaakin. Luontoa perinpohjin myllertäneen hankkeen mielekkyyttä ei aseteta kyseenalaiseksi, mutta rahojen katoaminen Kiinan korruptoituneen puolueapparaatin taskuihin on esimerkki poliittisen järjestelmän rämettyneisyydestä.
Kun kiinalainen vapaaehtoisjärjestö auttaa afasialasten perheitä, järjestää aids-potilaiden hoitoa tai opettaa tehdastyöläiselle tietokoneen käyttöä, tekee se työtä, joka oikeastaan kuuluisi valtiolle.
Kansalaisjärjestöjen toiminta on Kiinassa uutta ja uomiaan hakevaa. Varsinkin ympäristön saastumiseen liittyviä yhteenliittymiä on kuitenkin jo tuhansia. Kommunistipuolue yrittää valvoa niitä parhaansa mukaan, sillä talouden liberalisointia ei aiota laajentaa politiikan puolelle. Jokaisen järjestön ja yhdistyksen tulee luoda kontakti johonkin ministeriöön tai muuhun viranomaiseen.
Kiinan kommunistit tarvitsevat kansalaisjärjestöjä, koska ne vähentävät paineita, joita aiheuttavat saastuttava teollisuus ja lahjontaan taipuvainen puoluekoneisto.
Toisaalta puolue pelkää järjestöjä, sillä tyytymättömyys saattaa syventyä koskemaan koko puoluetta ja yksipuoluejärjestelmää. Varoittavia esimerkkejä on varsinkin entisen Neuvostoliiton alueelta, missä Ukrainan oranssin vallankumouksen kaltaiset liikehdinnät kaatoivat vanhan vallan.
Tästä syystä kommunistipuolue pyrkii valvomaan erityisen tarkasti tiedonvälitystä. Tämä selittää rajoitukset internet-hakukoneille ja Kiinassa toimiville ulkomaisille tiedotusvälineille. Tieto on räjähdysherkkää materiaalia diktatuureissa.
Ruohonjuuritason ympäristöliikkeistä tuskin kuitenkaan on uhkaa puolueen yksinvallalle. Ne vaativat puhdasta juomavettä tai muuttokorvauksia ilman korruptio-osinkoja, ei suinkaan länsimaista monipuoluejärjestelmää. Toki jättivaltiossa on demokratiasta haaveileviakin, mutta kyse on verrattain harvalukuisesta joukosta suurkaupunkien älymystöä.
Kiinan maaseudun ympäristöaktivistien joukossa on päinvastoin viehtymystä varhaisvaiheen maoismiin, siis aikaan ennen kulttuurivallankumousta, jolloin tasa-arvo oli kunniassa, tavoitteet korkealla eikä korruptiosta tiedetty vielä mitään.
Vapauden tuulet ovat vaarallisia. Jos protestointi kurjia työoloja ja riistopalkkoja kohtaan tuottaa tulosta, voi seuraavana askeleena olla oikea ay-liike. Kiinan perustuslain mukaan työntekijöillä on nimittäin oikeus organisoitua.
Siihen on kuitenkin vielä pitkä matka. Useat aktivistit ovat ehtineet miettiä tekemisiään kaltereiden takana. Suitsien hölläämistä seuraa aina kovien otteiden kausi.