Venäjän uuden kansalaisjärjestölain soveltaminen on osoittamassa järjestöjen huolet aiheelliseksi. Etenkin ulkomaisten kansalaisjärjestöjen rekisteröityminen kangertelee pahasti.
Euroopan neuvoston delegaatio on tutustunut Moskovassa uuden lain soveltamiseen. Delegaation suomalaisasiantuntija Laura Finne-Elonen kertoo, että jo lain astuttua keväällä voimaan kansalaisjärjestöissä pelättiin, että laki tulee vaikeuttamaan niiden toimintaa.
Finne-Elosen tietojen mukaan parista sadasta ulkomaalaisen järjestön tekemästä rekisteröintihakemuksesta on hyväksytty vasta kymmenkunta, vaikka hakuaikaa on jäljellä enää kuukausi. Delegaatio tutustui alkuviikosta myös venäläisten kansalaisjärjestöjen toimintaan. Finne-Elosen mukaan venäläisjärjestötkin ovat vaikeuksissa uuden lain edellyttämän paperisodan takia. Lakia pidetään niin ylimalkaisena, että se antaa liikaa harkintavaltaa viranomaisille, mikä taas voi johtaa väärinkäytöksiin.
-- Myös byrokratia lain soveltamisessa on länsimaisesta näkökulmasta katsottuna absurdin tuntuista, Finne-Elonen sanoo.
Kansalaisjärjestöissäkään ei olla yksimielisiä siitä, jarrutetaanko järjestöjen rekisteröitymistä tietoisesti vai onko kysymyksessä vain yhteentörmäys kehnon venäläisen hallintokulttuurin kanssa. Ulkomaalaisia kansalaisjärjestöjä on syytetty Venäjällä jopa tiedusteluorganisaatioiden peitejärjestöiksi.
Amnesty odottaa edelleen
Ihmisoikeusjärjestö Amnesty International on samassa tilanteessa kuin moni muukin ulkomaalainen kansalaisjärjestö Venäjällä. Rekisteröintihakemus on jätetty, mutta viranomaiset vaativat jatkuvasti lisää dokumentteja.
Amnestyn Moskovan-toimiston tiedottaja Jelena Franklin kuvaa tilannetta lähes toivottomaksi eikä hän ole ollenkaan varma, että järjestön rekisteröintihakemus hyväksytään lokakuussa. Koska Amnestyn pääpaikka on Lontoo, pitää myös sieltä hankkia kasapäin tositteita ja dokumentteja.
Hakemukset tulee toimittaa henkilökohtaisesti perille moskovalaiseen rekisteröintitoimistoon, joka on avoinna kolme tuntia viikossa. Näky on kuulemma koominen kun kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt tappelevat jonotusnumeroista.
Franklinin mukaan Amnestylla on kuitenkin varaa palkata lakimiehiä junailemaan asioita. Pienillä ja varattomilla järjestöillä ei tällaista mahdollisuutta ole.