Kansalaisaloitteisiin ladatut odotukset ovat vaihtumassa pettymykseksi. Ongelmaksi on heti alkuun tullut se, että ei ole olemassa tulkintaa, miten kansalaisaloitteet käsitellään eduskunnassa. Turkistarhauskieltoa vaativa ensimmäinen kansalaisaloite on tästä syystä jämähtänyt paikoilleen.
Puhemiesneuvosto on ottanut aikalisän sopiakseen menettelytavoista, miten kansalaisaloitteita käsitellään. Lain mukaan kansalaisaloitteesta on käytävä eduskunnassa lähetekeskustelu, jonka jälkeen puhemiesneuvosto ehdottaa, missä valiokunnassa asia käsitellään.
Valiokunnat ovat kuitenkin varsin itsenäisiä siinä, mitkä asiat ne ottavat käsittelyynsä. Valiokunnan mietinnön perusteella ratkeaa, raukeaako asia vai eteneekö se täysistuntoon. Kansalaisaloiteaktivistit luottivat siihen, että aloitteet etenevät täysistunnon äänestyksiin asti.
Kansalaisaloitteeseen vaaditut vähintään 50 000 nimeä eivät välttämättä vielä kerro asian poliittisesta hyväksynnästä. Kansalaisaloitteen tarkoitus on kuitenkin lisätä suoraa demokratiaa ja antaa ääni valtavirrasta poikkeaville mielipiteille.
Vaarana on, että uudistus latistuu pelkäksi näpertelyksi ja keskustelun nostattajaksi. Tämä ei voi olla tarkoitus, jos suoraa demokratiaa, toimintaa kansalaisyhteiskunnassa ja vaikuttamista halutaan aidosti lisätä.
Selvää on, että yksittäinen kansalaisaloite ei voi ohittaa ohittaa eduskunnan enemmistön tahtoa. Se riski kansalaisaloitteissa on kuitenkin otettava, että ne tulevat tyrmätyiksi tai hyväksytyiksi.
Menettelytapojen osalta tilanne on sekava ja kaipaa tarkennusta. Nyt on pidettävä huoli, että hyvää tarkoittava kansalaisaloitehanke ei vesity kokonaan.