Niin ne ajat muuttuvat Suomessakin.
Suomalainen ei ole enää tässä satavuotiaassa maassa isäntä eikä emäntä.
Suomalaisesta on tullut ansainnan kohde.
Suomen kansalaisesta yritetään nyhtää rahaa joka suuntaan.
Mikä on nyhtäessä, sillä Suomi muistetaan ja tunnetaan maailmalla maana ja kansakuntana, joka maksoi velkansa.
Siksi Suomi ja suomalainen ovat hyvä ansainnan kohde. Suomalainen myy vaikka isovanhempansa maksaakseen velkansa tai pärjätäkseen itse paremmin.
Itse asiassa ikäihmiset on kohta jo myyty, sillä yksityiset yritykset pyörittävät vanhustenhuoltoa aika useassa kunnassa.
Valtuustot antavat könttäsumman vanhustenhuoltoon tietämättä, mitä palveluita rahalla saa.
Hoito on nolla pilkku jotakin, joko hieman enemmän tai vähemmän jotakin. Se jotakin on joku hoitaja tai ainakin joku, jolla on firman työasu yllä.
Jos jossakin on vielä kunnan omistamia palvelulaitoksia, niihinkin on annettu rahaa nolla pilkku jotakin.
Sillä pitää tulla toimeen, koska valtuusto on niin päättänyt.
Tarkastelukulma on siis raha. Onko talous tasapainossa?
Yksilötasolla, kansalaisen tasolla tämä aiheuttaa joskus tunnetta, että Suomi on epäoikeudenmukainen.
Tämä epäoikeudenmukaisuus yllättää, kun jokin ongelma osuu omalle kohdalle.
Sanomalehden toimitukseen tuntemuksia kasaantuu päivittäin.
Kansalaiset kysyvät, kuka on leikannut varhaiskasvatuksesta.
Kuka on leikannut nuorten kesätyöpaikoista?
Kuka on leikannut vanhustenhoidosta ja lääkekorvauksista?
Niin kuka?
Juttuna saattaa joskus ilmestyä ”pari kysymystä”, jossa viranhaltijat yrittävät pyöritellä kysymystä parhain päin.
Väistellään ja suojellaan, mutta ei sanota yksinkertaista totuutta, että poliittiset päättäjät ovat näin päättäneet.
Oulussa on jyllännyt muutaman viikon flunssa-aalto.
Kontinkankaan hyvinvointikeskuksen toiminnasta kansalaiset halusivat tietää, miksi he eivät pääse lääkärille.
Kontinkangas on akuuttivas-
taanotto, jossa kohdataan aina ensin hoitaja.
Jos hoitaja katsoo tarpeelliseksi, saattaa päästä lääkärille.
Miksi näin menetellään?
Valtuutetut ovat antaneet rahaa vain hoitajaan, ei lääkäriin.
Sote-uudistusta odottaa oikein mielenkiinnolla.
Kansalaiset pääsevät valitsemaan yksityisen ja maakunnallisen terveydenhuollon välillä.
Pystyvätkö yksityiset terveysasemat takaamaan kansalaisille aina kohtaamisen lääkärin kanssa?
Jos pystyvät, Suomessa voidaan lopettaa julkinen terveydenhuolto.
Kuka nyt haluaa sellaiseen hoitoon, jossa ei ole lääkäriä?
Kyllä lääkärin näkemykseen luotetaan enemmän kuin hoitajan. Lääkärin yli eivät mene kuin oma luulo ja Google.
Mutta, mutta.
Aina yksityisellä puolellakaan ei pääse lääkärille.
Hyvä ystävä oli flunssassa ja kääntyi työterveyden puoleen.
Kuinka ollakaan tällä kansainvälisellä yrityksellä ei ollut tarjota lääkärinpalveluja. Sielläkin turvauduttiin hoitajiin.
Kun yksi hoitaja ei ollut varma, tarvittiin toinen hoitaja varmistamaan. Kun tämäkään ei ollut varma, tarvittiin sittenkin oven väliin lääkäri.
Kolumni