Agneta Rahikainen: Johan Ludvig & Fredrika Runeberg En bildbiografi. Svenska litteratursällskapet i Finland, Helsingfors, Bokförlaget Atlantis, Stockholm 2003. 208 s.
Oletteko kuulleet, ettei Runeberg ollut itsekään varma, oliko hän syntynyt viides vai kuudes helmikuuta? Hän päätti että viides.
Tiedon tarjoaa Runebergien uusi kuvaelämäkerta. Mallina on ollut Märta ja Yrjö Hirnin 1937 julkaisema kuvaelämäkerta.
Rahikainen on julkaissut aiemmin hienon teoksen Edith Södergranista valokuvaajana ja toimittanut kokoelman Södergranin kirjeitä.
Kuvaelämäkerralle asettaa rajat 1800-luvulta säilyneen materiaalin niukkuus. Maalaukset ja kömpelöt valokuvat ovat suurelta osin tuttuja. Huolitellussa teoksessa on kuitenkin helmiä, esimerkiksi aiemmin julkaisematon valokuva Fredrikasta.
Uutta tietoakaan Runebergeistä ei juuri ole. Itse asiassa sekä J. L:n että Fredrikan tuotanto kaipaisi tuoretta tarkastelukierrosta. Juhlakirjaksi tarkoitettu teos ei voi revitellä kohteillaan.
Rahikainen ei kuitenkaan salaile sitä, että J. L. osasi olla hankala. Kun hän halusi kotiin kalalle, Fredrikalta jäi ainoalla Itä-Suomen kierroksellaan näkemättä Valamo, Viipuri ja Pietari, joihin hän oli halunnut.
Ja sekin tulee esiin, etteivät J. L:n sisaret ja Fredrika oikein tykänneet toisistaan. J. L. otti vanhempiensa kuoltua kaksi sisartaan luokseen ja vastasi myöhemmin myös velivainajansa tyttären kasvatuksesta.
Perhe-elämäkerrassa korostuvat kotoisat asiat, ei niinkään kirjallinen tuotanto.
Meille kerrotaan, että J. L. oli perso makealle jo pienenä. J. L. ja Fredrika olivat molemmat Pietarsaaresta ja sukua keskenään.
Ouluun J. L. tuli kahdeksanvuotiaana, kun varakas tullinhoitajasetä otti vastatakseen hänen koulutuksestaan. Tanssikouluunkin hänen pantiin. Sedän kuoltua vajaan parin vuoden kuluttua oli edessä paluu köyhään kotiin.
Kirjallinen lahjakkuus ei yleensä tule tyhjästä. J. L:n äiti ja isä lukivat, runoilivat ja musisoivat, Fredrikan isä oli sitä mieltä, että tyttöjenkin tuli saada koulutusta.
Isä-Tengströmillä oli iso kirjasto, jota tytär käytti. Hänen kielitaitonsa oli naiselle poikkeuksellinen: hän luki ranskaa, saksaa ja englantia.
Avioliiton alku oli niukkuutta. Oli pidettävä vuokralaisia. Koko avioliiton ajan Fredrika ompeli miehensä ja poikalaumansa vaatteet.
J. L:stä perheenisänä emme saa tietoa. Hän metsästi ja kalasti intohimoisesti, luki ilmeisen vähän ja kirjoitti niukasti kirjeitä.
Fredrikasta nousee näkyviin yleinen aktiivisuus. Hän kirjoitti, järjesti Porvoossa tytöille koulutusta ja varattomille naisille käsitöitä, piti lukuseuraa ja kutsui Kreeta Haapasalon kotiinsa kannelta soittamaan, oli innokas puutarhuri ja ruusujen kasvattaja.
Kihlautumisvaihetta varjostivat J. L:n aiemmat sitoumukset, avioliittoa hänen ihastuksensa. Yksi kohteista, Emilie Björkstén, joutui lähtemään Porvoosta skandaalin vuoksi.
Fredrika suhtautui Emilieen ulkoisen rauhallisesti, mutta ironisoi perhekirjeissään tämän intoa esiintyä kansalliskirjailijan rakastajattarena.
Kun Emilie kirjoitti Fredrikalle haluavansa kuoltuaan J. L:n kirjeet arkkuunsa, Fredrika arveli, ettei moisella päänalusella nuku kovinkaan hyvin.