OuluPekka Tuomikosken mielessä selkeimmät kuvat Urho Kaleva Kekkosesta sijoittuvat 1980-luvun puoliväliin. Tuolloin 11-vuotias poika seurasi Suomen pitkäaikaisimman presidentin hautajaispäivää ja Narvan marssia.
Parikymmentä vuotta myöhemmin Tuomikoski on julkaisemassa kirjaa miehestä, jonka valtakauden lopulla kirjailija oli itse vielä leikki-ikäinen. Kekkonen - kansakunnan kaljupää (Edita) tarkastelee presidentin elämää kaskujen ja kuvien kautta.
"Törmäsin UKK-arkistoissa 24 000 Kekkos-kuvaan laatiessani vuosittain ilmestyvää 50 vuotta sitten -kirjaa", Tuomikoski selittää.
"Monet kuvista olivat hyvin vauhdikkaita ja erosivat lehtikuvien virallisesta valtionpäämiehestä."
Veijari
ja erämies
Ainutlaatuinen presidentti loi ainutlaatuisen jäljen Suomen kansan mieliin. Tuomikoski on kerännyt teokseensa kaskuja, joita aikoinaan Kekkosesta kerrottiin. Jutuissa presidentti esitetään vallanhimoisena ja kieronakin, mutta satiirien vastapainoksi kiersi myös paljon lämminhenkisiä juttuja.
"Monet vastustajatkin lopulta rakastivat lempeästi Suurta Johtajaansa", Tuomikoski sanoo.
Kuvissa Kekkonen on ennen muuta erämies. Lisäksi valtakuntaa kohauttivat kuvat sairaalassa puhettaan laativasta presidentistä.
"Hän piti valokeilassa olemisesta, oli oikea linssilude. Toisaalta kalju pää oli poikkeuksellisen tunnistettava vallan symboli", Tuomikoski kertoo.
"Tietysti Kekkonen ymmärsi oman valta-asemansa ja pyrki pönkittämään sitä myös valokuvan keinoin."
Arkistojen vauhdikkaat kuvat eivät Tuomikosken mukaan päätyneet lehtiin, koska valtakunnan lehdistö oli osaksi väsynyt Kekkos-aiheeseen. Lisäksi opposition edustajia löytyi myös lehtimiesten piiristä.
"Häntä ei välttämättä edes haluttu esittää sellaisena veijarina, joka kirjani kuvista välittyy", Tuomikoski pohtii.
Kirjailijan mukaan kuvat ovat ehdottomasti aitoja, eivätkä imagon kohottajia tai propagandakuvia. "Kekkonen päästi kuvaajat kaikkialle, minne meni. Samalla luonnollisesti syntyi kuva matkustavasta valtionpäämiehestä."
Vallanhimoa
taivaaseen asti
Keskustelu UKK:sta kuohuu edelleen ajoittain. Arkistoista pengotaan vuoroin kuraa Kekkosen sankarikuvaan, vuoroin tukea hienon valtiomiehen saavutuksille.
"Varttivuosisata Kekkosen kuoleman jälkeen aletaan olla valmiita avoimelle keskustelulle", Tuomikoski sanoo.
"Tavallisen kansan suuntaan hän oli aina kansanmies ja entinen tukkijätkä. Politiikkansa Kekkonen rakensi valtapolitiikan periaatteille."
Tuomikosken henkilökohtaiset muistikuvat tuovat esiin instituution, jonka henkilö oli suurempi kuin presidenttiys. Kekkosen eroamisen aikaan lapset pohtivat, kuka mahtaa tulla kekkoseksi Kekkosen tilalle.
Erään kaskun mukaan Jumala ei tohtinut nousta istuimeltaan, kun Kekkonen saapui valtiovierailulle taivaaseen. Suomen presidentti olisi muuten vallannut tyhjän istuimen.
"Demokratia jäi lapsipuolen asemaan, kun Kekkonen loi itsestään korvaamatonta. Varsinkin suhteet itään hän osasi hoitaa kavalan taitavasti henkilökohtaisten kontaktiensa kautta", Tuomikoski toteaa.
"Toisaalta hän ajoi Suomea länteen ja edisti hyvinvointiyhteiskunnan kehitystä laaja-alaisen yhteistyön kautta."