Selitä "queer-tutkimus" niin, että Pihtiputaan mummokin ymmärtää, SQS-lehden toinen päätoimittaja Sanna Karkulehto.
Queer-tutkimus tarkastelee sellaista yhteiskunnallista ja sosiaalista ilmiötä kuin seksuaalisuutta, joka ei olekaan norminmukaista. Queer-tutkimuksessa puhutaan ´normatiivisesta heteroseksuaalisuudesta´ ja ´heteronormatiivisuudesta´, eli siitä, miten yhteiskunta on parisuhde- ja perhekeskeisen heteroseksuaalisuuden kyllästämä aina lainsäädännöstä ja yleisistä toimintaperiaatteista lähtien. Queer-tutkimus yrittää osoittaa, ettei yhteiskunta olekaan niin yhdennäköinen. Jos vaihtaa vähän näkökulmaa, niin se alkaa näyttää paljon monimuotoisemmalta.
Vihaavatko queer-tutkijat ydinperhettä [= aviopari ja heidän yhteiset lapsensa]?
Ei millään muotoa. Ydinperheestäkin voi löytyä vaikka mitä: isi voi yllättäen olla jotain muuta kuin mitä hän julkisesti näyttää. Ydinperheen mallikaan ei ole niin tavanomainen kuin annetaan ymmärtää.
Olet toiminut Mieskuoro Huutajien tuottajana. Millaisen queer-tutkimuksen tekisit heistä?
Tuota... Ehken lähtisi tarkastelemaan Huutajia queer-vinkkelistä, vaan laajemmasta kulttuurintutkimuksellisesta näkökulmasta. Ehkä soveltaisin kriittistä miestutkimusta ja pohtisin, mitä miehisyyteen liittyviä instituutioita Huutajat parodioi ja kyseenalaistaa - ja mitä se mahdollisesti pönkittää.
Mukana pyörineenä väitän, että sopiva queer-teema voisi olla vaikkapa "Mieskuorohuumorin homoseksuaalinen diskurssi".
Ilman muuta. Mitä omia pelkoja ja haluja siinä mahdollisesti puretaan? Miksi huumori, jota miesporukoissa viljellään, on niin usein homofobista ja se revitään seksuaalisuuteen liittyvistä aiheista?
Missä queer-tutkijat tekevät kenttätutkimuksiaan, Lost and Foundissako?
Alepan kassajonossa voi tehdä vaikka minkälaista tutkimusta! Yhtäältä tutkimme marginaalikulttuureja, mutta toisaalta haluamme tuoda esille, ettei seksuaalinen monimuotoisuus ole läsnä ainoastaan vähemmistöissä. Sitä löytyy myös valtakulttuurista, josta on monesti kiinnostavampaakin hakea särökohtia.
Mikä valtakulttuurin ilmiö kaipaisi erityisesti queer-tutkimuksen paljastavaa silmää?
Vaikkapa juuri nämä institutionalisoituneet miesporukat. Niissä olisi äärimmäisen hedelmällistä tutkimuspintaa. Tai sotakirjallisuus: mitä kaikkea sieltä voisikaan löytyä hieman eri vinkkelistä katsottuna. Tai Seitsemän veljestä. Kansakunnan kaapin päälle nostettujen instituutioiden tönäiseminen voisi olla paikallaan. Seuraava tutkimus, mitä itse alan tehdä, liittyy Mannerheimiin.
Kerro lisää - saadaan lukijapalautetta.
No, ehkä se liittyy enemmän Gustav Hägglundiin. Kyse on Uralin perhonen -animaation vastaanotosta ja siitä, miksi muun muassa Hägglund, Bjarne Kallis ja Raimo Ilaskivi saivat sätkyn.
Queer-tutkijoiden nettilehti SQS hakee uutta päätoimittajaa. Kannattaako hakemus laatia hihitellen ja kaksimielistä huumoria viljellen?
Hihittely ja kaksimielinen huumori ovat aina hyvästä! Queer-tutkijat eivät oikeastaan kohtaa epäasiallista hihittelyä, vaan hyvin aggressiivisia hyökkäyksiä. Asialla ovat olleet erityisesti evoluutiobiologiaan erikoistuneet miestutkijat, jotka pitävät äärimmäisen tärkeänä, että säilytetään illuusio heteroydinperheestä ja siitä, että ainoa luonnollinen tapa toteuttaa seksuaalisuutta löytyy miehen ja naisen välisestä pariutumisesta ja lisääntymisestä. Heidän mielestään vain biologia määrittää sosiaalisen sukupuolen.
Kasvattiko muodikas Queer Eurovision -teemanumeronne SQS:n lukijamääriä?
Mä olen vain päätoimittaja, eli mä en katso levikkiä... voi ei, tää on tosi noloa. Pitikö mennä sanomaan!