Perhe- ja lähisuhdeväkivalta on yleinen, mutta vaiettu ongelma, jota hävetään ja piilotellaan.
Järeämmät keinot ovat tarpeen, jotta kansakunnan häpeätahra ja musta piste saadaan puhdistettua.
Lähisuhdeväkivalta on suomalaisen yhteiskunnan häpeätahra. Vaikka lainsäädäntöä on uudistettu vuosien varrella, niin tilastot ovat rumaa luettavaa. Suomi voi olla maailman onnellisin maa, mutta naisille se on yksi EU:n väkivaltaisimpia paikkoja.
Sisäministeri Kai Mykkänen (kok.) kiinnitti huomiota suomalaiseen mustaan pisteeseen (Kaleva 4.8.) ja kertoi ministeriöissä parhaillaan valmisteilla olevista uudistuksista, joilla lähisuhde- ja perheväkivaltaan voitaisiin puuttua nykyistä herkemmin.
Perhe- ja parisuhdeväkivalta on yleinen, mutta vaiettu ongelma, sillä väkivaltaa piilotellaan ja kokemuksista vaietaan häpeän ja yltyvän väkivallan pelossa. Kerran alkanut väkivalta loppuu harvoin. Jo seurusteluvaiheessa tönimiset ja kiihtyvät riidat ovat huolestuttava merkki tulevista ongelmista.
Väkivaltaiseen käytökseen ja henkiseen väkivaltaan syyllistyvät niin naiset kuin miehet, mutta poliisin tietoon tulleissa väkivaltatapauksissa tekijänä on useimmiten mies.
Parisuhdeväkivallan uhreista yhdeksän kymmenestä on naisia. Suomessa koti on naisen vaarallisin paikka, siinä missä ryyppyporukka miehen.
Aivan toimettomia ei tilanteen edessä ole oltu. Lähisuhdeväkivallan muuttaminen yleisen syytteen alaiseksi rikokseksi on ollut merkittävä edistysaskel, samoin vainoamisen lisääminen rikoslakiin ja lähestymiskieltojen kaltaisen turvaamistoimen käyttöönotto.
Parisuhteen ongelmiin on saatavissa monenlaista neuvontaa ja lyömätöntä linjaa. Silti esimerkiksi ensi- ja turvakotipaikoista on huutava pula. Oikeuteen asti päätyneet perheen sisällä, parisuhteessa tai erotilanteessa tapahtuneet väkivallanteot ovat usein puistattavaa luettavaa.
Väkivalta on saattanut olla pitkäkestoista ja pahenevaa, eikä siitä ole päässyt eroon edes erotilanteessa, kun vainoaja pelottelee, uhkailee ja tunkeutuu entisen puolison tai seurustelukumppanin asuntoon pahoinpitelemään tai surmaamisaikomuksessa.
Lähisuhdeväkivallan seuraukset ovat vakavia ja vaikuttavat uhrin ohella lähipiiriin ja väkivaltaa nähneisiin ja kokeneisiin lapsiin monin tavoin.
Perheessä ja parisuhteessa tapahtuvaan väkivaltaan voidaan ja pitää puuttua. Asian havaitsemiseen ja esille ottamiseen on lukuisia tilaisuuksia julkisessa turvaverkostossa, kuten neuvoloissa, kouluterveydenhuollossa ja sairaaloissa.
Asenteissa ja rohkeudessa tarttua ilmiselvään ongelmaan on vielä selviä puutteita. Naapurista kuuluvaan pahoinpitelyyn kannattaa soittaa poliisi paikalle, eikä vain panna radiota kovemmalle.
Jämerämmät toimet ovat tarpeen, kun ongelma ei kerran ota talttuakseen. Lähisuhdeväkivalta ei vähene vain puheita pitämällä ja ohjelmia laatimalla.
Asenteisiin vaikuttamiseen, koulutukseen, lainsäädännön ja kampanjoiden täytäntöönpanoon tarvitaan rahaa, sitoutumista ja osaavaa henkilöstöä. Kyse on turvallisen elämän ja ihmisoikeuksien ohella Suomen maineesta.