Kaikki näyttävät olevan yhtä mieltä -- tosin eri syistä -- siitä, että Libanonin ja Israelin väliselle rajalle tarvitaan kansainväliset joukot. Kuten aina tällaista asiaa pohdittaessa operaatio herättää myös kysymyksiä. Millaisista joukoista olisi kysymys: väliintulo-, puskuri- vai vakauttamisjoukoista? Terminologiaan sisältyvät myös operaation säännöt, kysymys siitä, voivatko YK-sotilaat puolustautua tai hyökätä.
YK on parhaillaan mukana noin viidessätoista operaatiossa, joissa on mukana yli 70 000 sotilasta. Kylmän sodan aikana idän ja lännen kilpailuasetelma halvaannutti kansainväliset operaatiot, mutta sen päättymisen jälkeen YK:n väliintulot ovat lisääntyneet. Menestys on ollut vaihtelevaa. Oikeus puuttua asioihin on tarjonnut kansainväliselle yhteisölle mahdollisuuden asettua sodan osapuolten väliin tai valvoa jo solmittujen sopimusten noudattamista.
Toisinaan rauhanturvaoperaatiot ovat onnistuneet. Timorissa operaatiota valvonut Australia toimi yhdessä muiden maiden kanssa kansainvälisen yhteisön nimissä. Toisia operaatioita on moitittu kansainvälisille joukoille annetun tehtävän epämääräisyyden takia. Jugoslavian selkkauksen ensimmäisinä vuosina YK-joukkojen olisi pitänyt turvata rauhaa, jota ei ollut.
Rauhan palauttamiseksi joukoilla olisi täytynyt olla toimintamahdollisuudet ja ennen kaikkea valtuudet, joita niillä ei ollut. Rauhanturvaajien täytyi olla puolueettomia tilanteessa, jossa puolueettomuus suosi selvästi yhtä leiriä toista vastaan, ja vain korosti kansainvälisten joukkojen voimattomuutta. Lopulta yksi selkkauksen osapuolista otti rauhanturvaajat panttivangeikseen, ja sinibaretit joutuivat silmää räpäyttämättä seuraamaan Srebrenican verilöylyä Juuri Jugoslavian selkkauksen aikana nousi esille kysymys YK:n armeijasta. Ongelmina olivat kuitenkin sotilaita tarjoavien maiden löytäminen, liian pitkä komentoketju ja todellisen YK-esikunnan puuttuminen. Tämä kaikki korosti sitä, miten vähäiset kansainvälisen yhteisön väliintulomahdollisuudet olivat.
Tästä kokemuksesta viisastuneina länsimaat käyttivät Kosovon sodan aikana Naton arsenaalia. Tuo kokemus toistettiin Afganistanissa syyskuun 11. päivän 2001 attentaattien jälkeen. Kansainvälistä laillisuutta monien valtioiden silmissä edustavan YK:n valtuutus saatetaan hankkia myös jälkikäteen. Auttaisiko useiden jäsenvaltioiden maailmanjärjestön käyttöön antamista yksiköistä muodostettu YK:n armeija välttämään karikot?
Asiantuntijat ovat tästä keskenään eri mieltä. Rauhanturvatoiminnan johtajat suhtautuvat ajatukseen epäillen. Vaikka pysyvien kansainvälisten joukkojen etuna toki olisikin se, että liikekannallepano voitaisiin toteuttaa nykyistä nopeammin, he huomauttavat, että suurvallat (turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenmaat) voisivat näin vältellä omaa vastuutaan, ja YK:n armeija koostuisi kunnollisten palkkojen houkuttamien köyhien maiden sotilaista.
Tällaisia käytännöllisiä ja strategisia kysymyksiä on pakko esittää keskusteltaessa Lähi-itään lähetettävistä kansainvälisistä joukoista. Millä tavoin niiden tehtävä eroaisi Unifil-joukoista, jotka ovat olleet Libanonissa vuodesta 1978 lähtien. Nuo joukot eivät kuitenkaan ole pystyneet estämään Hizbollahia provosoimasta Israelia, koska niillä ei ole ollut siihen voimavaroja eikä valtuuksia.
Ranskan presidentti Jacques Chirac pitäisi parhaana kolmivaiheista ratkaisua: Ensin tulitauko, sitten poliittinen sopimus ja vasta sen jälkeen kansainvälisten joukkojen lähettäminen. Esitys on oikean suuntainen, sillä yksikään valtio ei suostu lähettämään sotilaitaan alueelle, ellei taisteluja ensin lopeteta ja päästä alustavaan yksimielisyyteen Hizbollahin riisumisesta aseista. Tässä piilee kuitenkin myös esityksen heikkous, sillä tämä ratkaisu voitaisiin toteuttaa vasta, kun ongelma olisi jo puoleksi ratkennut.