Pahimmillaan radioaktiivisia aineita päätyy sulatukseen tai ne saastuttavat ison metallierän. Loppusijoitusongelmaa ei ole kokonaan ratkaistu. Säteilyturvakeskus peräänkuuluttaa parempaa kansainvälistä yhteistyötä.
Suomeen päätyy jatkuvasti ulkomailta radioaktiivisia aineita, jotka aiheuttavat säteilyriskien ohella kustannuksia ja loppusijoitusongelmia. Kyse on erilaisista romumetallin joukossa olevista säteilylähteistä, joiden alkuperä on tuntematon.
– Kaikkien säteilylähteiden pitäisi olla EU:n alueella kontrollissa koko elinkaarensa ajan. Ketju kuitenkin vuotaa jossakin, sanoo säteilytoiminnan valvontaosaston johtaja Tommi Toivonen Säteilyturvakeskuksesta (Stuk)
Säteilylähteet aiheuttavat terveysriskin paitsi romumetallia vastaan ottavien yritysten henkilöstölle, myös säteilylähteitä tietämättään kuljettaneille työntekijöille.
Amerikium huomataan vasta sulatusuunissa
Säteilylähteet ovat tyypillisesti niin sanottuja pieniä umpilähteitä, ja suurin osa niistä paljastuu jo romumetallin käsittelyn alkuvaiheessa. Laitosten mittaportteihin jää aineita laidasta laitaan, radioaktiivisesta cesiumista kobolttiin. Vastaan on tullut jopa köyhdytettyä uraania.
– Joukossa on voimakkaastikin säteileviä lähteitä, Toivonen kertoo.
Ongelmallisimpia ovat hänen mukaansa radioaktiivista amerikiumia sisältävät säteilylähteet, joita anturit eivät huomaa riittävän aikaisin.
– Alfasäteiyä ja pienienergistä gammasäteilyä lähettävää amerikiumia ei pysty helposti paljastamaan mittareilla. Se havaitaan vasta, kun lasti menee sulatukseen.
Tehtaissa ei ole ollut merkittäviä säteilyaltistuksia
Amerikium aiheuttaa merkittävän säteilyriskin yleensä vain kosketusetäisyydellä. Kuumennuksessa riski kasvaa huomattavasti, koska aine on terveydelle vaarallinen erityisesti hengitettynä.
– Myös cesiumia on joutunut sulatukseen Euroopassa, Toivonen kertoo.
Hänen mukaansa suomalaisyrityksissä on oltu asian kanssa valppaina, eivätkä sulatukseen saakka päässeet amerikium-säteilylähteet ole aiheuttaneet haitallista säteilyaltistusta työntekijöille.
Seuraukset ovat pääasiassa taloudellisia ja käytännöllisiä, sillä saastuneet laitteet ja metallierät on kontrolloitava ja esimerkiksi laitoksen ilmastointisuodattimet vaihdettava. Myös sulatuskuona saattaa olla radioaktiivista.
Jokainen tapaus aiheuttaa mittavan operaation
Kappalemaiset säteilylähteet aiheuttavat myös mittavia operaatioita sekä yrityksissä että Stukissa. Riskinarviointi, turvallinen käsittely ja kuljetus loppusijoitukseen on iso urakka.
– Umpilähteitä ei voi jättää valvomatta. Vaikka niiden aktiivisuus ei yleensä ole kovin suurta, se voi kestää pitkään, Toivonen huomauttaa.
– Jokainen tapaus on käsiteltävä erikseen ja arvioitava, millainen on leviämis- ja rikastumisriski ja miten se muuttuu esimerkiksi tuhannessa vuodessa. Lähteet pystytään loppusijoittamaan turvallisesti, mutta arvioinnissa on iso työ, ja se maksaa.
Pienet säteilylähteet viedään kotimaisten lähteiden tapaan Olkiluodon ydinvoimalaitosalueella sijaitsevaan pienjätteiden varastotilaan.
Loppusijoituksessa avoimia kysymyksiä
Pahimmillaan teollisuudessa saastuu kymmenien tai satojen tonnien erä romumetallia, joka ei enää kelpaa raaka-aineeksi. Nämäkin tapaukset on arvioitava ja ratkaistava yksitellen.
Useimmiten saastunut metallierä voidaan sijoittaa teollisuuskaatopaikalle, mutta ääritapauksissa säteily on niin voimakasta, että romumetallille on löydettävä turvallinen loppusijoituspaikka ydinvoimalaitosjätteen tapaan.
– Tähän ei ole kokonaista ratkaisua vielä olemassa, Toivonen toteaa.
"Suomi maksaa, kun kontrolli on pettänyt muualla"
Kontrolliin jää säteilylähteitä kerran-pari vuodessa, erilaisissa käsittely-yrityksissä hieman useammin. Vaihtelu on kuitenkin suurta.
– Nytkin tuli ilmi neljä tapausta muutaman kuukauden sisällä.
Vähäiseltä kuulostava määrä ei vähennä ongelman merkitystä. Toivonen pitää ulkomailta päätyvää ja Suomen huoleksi päätyvää radioaktiivista hyvin harmillisena.
– Suomi maksaa, kun kontrolli on pettänyt muualla.
Kansainvälinen kiinnostus on laimeaa
Kuljetusketjut ovat niin monimutkaisia, ettei yksittäisen ulkomaisen säteilylähteen alkuperää pysty käytännössä selvittämään.
Toivonen peräänkuuluttaa kansainvälistä yhteistyötä tilanteen korjaamiseksi, sillä ainakin EU:n alueella lainsäädännön pitäisi estää kontrolloimattomat säteilylähteiden liikkeet. Stuk on yrittänyt jo vaikuttaa asiaan.
– Suurta kiinnostusta ei ole toistaiseksi ollut. Siksi säteilylähteitä näyttää päätyvän eniten juuri Suomeen.