Pääkirjoitus

Kan­sain­vä­li­nen työ kou­kut­taa

Entisille pääministereille löytyy kysyntää kansainvälisissä tehtävissä. Hyvä niin, sillä suomalaisten edustus kansainvälisillä näköalapaikoilla on verraten ohut.

Entisille pääministereille löytyy kansainvälistä vientiä. Tuorein tapaus on keskustan entinen puheenjohtaja ja pääministeri Mari Kiviniemi (2010–2011), joka nimitettiin talousjärjestö OECD:n varapääsihteeriksi.

Kiviniemen kansainvälisistä tehtävistä on kuiskittu siitä lähtien, kun hän jättäytyi puolueen puheenjohtajuudesta kolme vuotta sitten. Kovan röykytyksen omiltaan saanut Kiviniemi onkin ollut tyynen korrekti seuraajalleen. Nyt Kiviniemi karistaa Suomen pölyt jaloistaan ja vie perheensä Pariisiin.

Nykyisin entisillä pääministereillä on aiempaa monipuolisemmat uravaihtoehdot kuin ennen EU-jäsenyyttä. Vanhaan hyvään aikaan sovelias jatkosijoituspaikka väistyville huippupoliitikoille oli Suomen Pankki. Presidentti Tarja Halonen katkaisi perinteen kieltäytymällä nimittämästä keskustan entistä puheenjohtajaa ja pääministeri Esko Ahoa (1991–1995) vihreälle oksalle. Vähitellen Aho löysi paikkansa Nokiasta ja kansainvälisistä tehtävistä.

Näköalojen avartuminen on paikallaan, sillä pääministerit eivät ole ikänestoreita, vaan edessä on vielä pitkiä työvuosia. Pääministeriys, EU:n kautta hankittu tunnettuus ja kansainväliset kontaktit auttavat saamaan töitä politiikan jälkeen. Kaiken kaikkiaan suomalaisten näkyvyys kansainvälisissä johtotehtävissä on verraten ohut.

Kokoomuksen puheenjohtaja ja entinen pääministeri Jyrki Katainen (2011–2014) on vahvalla EU-uralla. Jatko komissaarina on todennäköisempää kuin muissa EU:n tehtävissä, vaikka Kataisen nimi on mainittu huippuvirkojen yhteydessä.

Keskustan entinen puheenjohtaja ja pääministeri Matti Vanhanen (2003–2010) lähti suoraan pääministerin paikalta edunvalvojaksi, ja sopeutui nopeasti Perheyritysten liiton toimitusjohtajaksi. Sittemmin hän on kommentoinut ahkerasti taloustilannetta.

Keskustan entisen puheenjohtajan Anneli Jäätteenmäen ura päättyi lyhyeen pääministeriyteen 2003. Hän jatkoi sen jälkeen politiikassa, mutta Euroopan parlamentissa.

SDP:n entinen puheenjohtaja ja Suomen pitkäaikaisin pääministeri Paavo Lipponen (1991–2003) perusti poliittisen uran jälkeen konsulttiyhtiön, jonka laskuun hän on tehnyt töitä Nord Streamille ja Pohjolan Voimalle. Muistelmien kirjoituksen ohessa hän pyrki viime vaaleissa presidentiksi ja antaa haastatteluja harvakseltaan. Päivänpolitiikassa jatkaa puoliso.

Kokoomuksen puheenjohtaja ja pääministeri Harri Holkeri (1987–1991) löysi myöhemmin kutsumuksen YK-tehtävistä.

Entisillä pääministereillä menee hyvin, mutta eduskunnasta pudonneita rivikansanedustajia kohdellaan usein kuin ongelmajätettä, ikään kuin vastuullinen lainsäädäntötyö tekisi kyvyttömäksi muihin työtehtäviin. Asenteissa on paljon parantamisen varaa. Nuoret poliitikot eivät välttämättä aio olla politiikassa koko ikäänsä, vaan haravoivat myös muita vaihtoehtoja, niin koti- kuin ulkomailla.

Nopeatempoisesta politiikasta ei välttämättä ole koko elämän kestäväksi uraksi.