Inari...Ulkopoliittisen instituutin (UPI) aivoriihi pohti viikonloppuna Saariselällä Suomen paikkaa muuttuvassa kansainvälisessä tilanteessa. Suomalaisten tutkijoiden ja asiantuntijoiden lisäksi aivoriiheen osallistui useita ulkomaalaisia kansainvälisen politiikan tuntijoita, muun muassa amerikkalaiset politiikan tutkijat professori John Ikenberry ja professori Charles Kupchan.
"Suomen tilanne on hyvä. Päätös Euroopan unioniin liittymisestä oli iso valinta. Vanhaan tilanteeseen verrattuna Venäjä ei myöskään ole enää uhka", arvioi UPI:n johtaja Tapani Vaahtoranta. Hänen mielestään Suomen tulee kuitenkin arvioida uudestaan suhteensa Natoon. "Kansainvälisessä politiikassa on tapahtunut selvästi tärkeitä muutoksia viime vuonna annetun ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon jälkeen. Vuodelle 2004 ajoittuva uusi selonteko tulee siksi selvästi sopivaan aikaan."
Suomen kannalta uutta on se, että Baltian maat ovat liittymässä Naton jäseniksi, sotilasliiton luonne on muuttumassa ja USA:n turvallisuuspolitiikka vaihtunut. UPI onkin pyytänyt ulkomaalaisilta vierailtaan analyysin kansainvälisen turvallisuusjärjestelmän kehittymisestä ja Suomen paikasta kansainvälisessä yhteisössä. Niitä hyödynnetään instituutin omien erikoistutkijoiden arvioissa ja ennusteissa.
"Kansainvälisen politiikan tutkijoiden parista ei Euroopassa ja Skandinaviassa löydy juuri ketään, joka puolustaisi USA:n nykyistä ulkopolitiikkaa", kertoi UPI:n erikoistutkija Henrikki Heikka. Tosin sekin tiedetään, ettei Irakin suhteen ole olemassa juuri muita kuin huonoja valintoja - hintansa olisi silläkin, ettei mitään tehdä. "Ideaali olisi, että Irak päästäisi maahan asetarkkailijat, lopettaisi joukkotuhoaseiden tuottamisen ja kohtelisi poliittisia vastustajiaan kansainvälisten sääntöjen mukaan", Heikka summasi.
Eurooppa yltää Heikan mukaan kansainvälisen politiikan itsenäiseksi toimijaksi USA:n rinnalle aikaisintaan 2020-luvulla. "Euroon siirtyminen vei kymmenen vuotta, kriisinhallintajoukkojen perustaminen vie toiset kymmenen. Yhteisen puolustuksen järjestämiseen tarvitaan vielä 10 vuotta lisää."
USA:n muutos
ennen iskua
Kupchan ja Ikenberry tarjosivat erilaiset näköalat USA:n ja Euroopan suhteiden kehittymiselle. Ikenberryn mukaan USA:n ja Euroopan arvomaailma on samanlainen ja ne tulevat palaamaan entiseen kumppanuuteen sen jälkeen, kun USA:n nykyinen uusimperialistinen suuntaus päättyy.
Kupchanin mukaan USA:n ulkopolitiikan muutos on suurempi. Sen arvot ovat erilaiset kuin Euroopan, joka tulee itsenäistymään omalle linjalleen ja vastustamaan Amerikan johtajuutta. USA puolestaan menettää intonsa huolehtia Euroopan turvallisuudesta.
"Mielestäni USA:n ulkopolitiikka oli muuttunut jo ennen syyskuun 11. päivää", Kupchan arvioi. "George W. Bushin hallinnolla on kansainvälisistä asioista ja suhteesta Eurooppaan erilainen näkemys kuin Bill Clintonin ja jopa George Bush vanhemman hallinnoilla." Kupchanin mukaan Bushin hallinto mursi ensimmäisen kerran 50 vuoteen ulkopolitiikan "liberaalin kansainvälisyyden".
"Syyskuun 11. päivän isku tehosti jo alkanutta poliittista muutosta koska se teki USA:sta haavoittuvan ja on saanut sen keskittymään terrorismiin muiden asioiden sijasta." USA:n ottaman "maailman poliisin" roolin kehittymistä on kuitenkin vaikea ennustaa sillä käsitykset siitä vaihtelevat jo hallituksen republikaanienkin keskuudessa. Kupchanin mukaan Bush veti roolia pienemmäksi jo ennen terrori-iskua sanomalla, että USA:n tulisi keskittyä omiin asioihinsa. Terrorismi sysäsi tämän näkemyksen sivuun mutta Kupchan ei usko, että se on lopullisesti mennyttä.
Vaikeudet USA:n, Euroopan ja EU:n suhteissa tulevat Kupchanin mukaan kasvamaan: kilpailu kaupassa lisääntyy, samoin erimielisyydet kansainvälisen yhteisön pelisäännöistä. Esimerkiksi hän ottaa ilmastonmuutoksen, jossa EU ajaa kansainvälistä päästöjen rajoittamista ja USA vastustaa sitä.
Amerikan uusi strategia ei kestä
Ikenberryn mielestä Pohjois-Atlantti ei tule eristämään Amerikkaa ja Eurooppaa toisistaan, siitä pitävät huolen vapaa kauppa ja demokratia molemmin puolin valtamerta. Hän suhtautuu hyvin kriittisesti Bushin ulkopolitiikkaan mutta uskoo, että uudet ajatukset tulevat syrjäyttämään Washingtonin nykyisen suuntauksen.
"USA:n nykyinen uusimperialistinen strategia ei ole kestävä. Se ei toimi, sen kustannukset ovat liian korkeat ja sitä tullaan vastustamaan liian paljon varsinkin Euroopassa", Ikenberry arvioi. "Se uhkaa kansainvälisen yhteisön ja kumppanuuden rakenteita juuri silloin, kun niitä kipeimmin tarvittaisiin".
Irakin tilanteen ratkaisemisen jälkeen kansainvälisessä politiikassa joudutaan Ikenberryn mukaan ratkomaan uusia suuria kysymyksiä: kuinka uhkat määritellään, kuinka voimaa käytetään, missä olosuhteissa asioihin voidaan puuttua ennakolta ja millaisin säännöin maailmassa jatkossa pelataan.