Taivalkoski Tämänkertainen Päätaloviikko on kansainvälisyydessään ainutlaatuinen, vaikka myös pitäjän oma historia ja Kalle Päätalotalon elämäntyö ovat näyttävästi esillä.
Kirjailija Bengt Pohjasen aloitteesta vuonna Överkalixissa 1997 ensimmäisen kerran järjestetty Barentsin alueen kirjallisuuskäräjät kokoontui keskiviikkona Taivalkoskelle pohtimaan Päätalon kirjailijankuvaa. Samalla kuultiin katsaukset Barentsin alueen eri maiden lastenkirjallisuuteen. Lastenkirjallisuusteema jatkuu vielä tänään, kun tutkija Pirjo Suvilehto esittelee valmisteilla olevaa lisensiaantintyötään Luova kirjoittaminen ja lapsen kehitys.
"Kalle Päätalo siirsi metsätyömiehen ahkeruuden kirjalliseen työskentelyynsä, kirjoittihan hän yli 40 romaania", totesi Pohjois-Pohjanmaan liiton kulttuurijohtaja Tuure Holopainen. Päätaloa hän luonnehtii kansankirjailijaksi, joka oli tämän joukon viimeinen suuri jättiläinen.
Teoksissaan Päätalo kartoittaa maailmaa oman sukunsa kautta, kertomalla mahdollisimman rehellisesti oman perheensä vaiheista tyylillä, jossa vahva huumori avartaa inhimillistä kärsimystä.
Saamelaisuus puhutti
Päätaloviikon toinen kansaninvälinen seminaari Baltic Ring-Itämeren piiri keskittyi eilen Itämeren maiden kirjallisuusperinteiden yhteyksiin ja eroihin. Aamupäivä omistettiin saamelaiskirjallisuuden asemalle ja sen tulevaisuudelle Pohjois-Euroopassa. Aihe herätti osallistujissa kiihtyneen keskustelun. "Jos saamelainen käyttää tietokonetta, onko hänen aina pakko kirjoittaa poroista", joku kärjisti.
"Saamelaista kirjallisuutta ei ole olemassa suomalaisessa kirjallisuuden opetuksessa", mainitsi toimittaja Kirsti Becker. Hän kertoi, kuinka työmatkallaan saamelaisalueella hän suomalaisena tunsi olevansa ummikko kotimaassaan. Kukaan ei puhunut suomea.
Norjalainen kirjailija John Gustavsen viittasi Nils-Aslak Valkeapään lausumaan: "Voimme käyttää nykyteknologiaa, mutta samalla on pidettävä kiinni omasta elämäntavasta."
Gustavsen kertoi, kuinka shamaani asettaa voimansa rumpuun, joka on kuin kartta joka ohjaa ihmisen kulkua. "Voiko tietokone olla nykyajan rumpu", Gustavsen kysyi.
Uusi tekniikka tarjoaa mahdollisuuden oman rikkaan kielen ja kulttuurin taltioimiseen, mutta samalla se on myös hyvin haavoittuva ja vahingoitukselle altis apuväline. Siksi Barentsin ja Itämeren alueen kontaktiverkostot ovatkin perinteisen kulttuurin säilymisen merkittävä tuki.
Luovan kirjoittamisen seminaarissa puhuttiin erityisesti sanan säilymisestä kaunokirjallisuuden välineenä. "Meillä on Nordkalott (Pohjoiskalotti), mutta olemme kehittäneet myös termin Ordkalott (sanakalotti)."
Kirjailija Jusa Peltonimen mukaan pohjoisuus voi olla kirjailijalle joko suoja- tai pakopaikka. Parhaassa tapauksessa se on mahdollisuus luovuuden säilyttämiseen, sillä "maailmassa ei enää ole periferioita, mutta siellä on liian paljon metropoleja".
Baltic Ring ja Barentsin kirjallisuuskäräjät jatkuvat vielä tämän päivän. Aiheina ovat uuden median vaikutus kirjallisuuteen ja lastenkirjallisuus terapiana.