Jotkut virkamiehet ja päättäjät ovat unohtaneet, että asiat ovat julkisia, ellei laissa erikseen toisin säädetä. Julkisuus kuuluu kiinteänä osana toimivaan demokratiaan, salailu ei.
Hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää sanoo Kalevan haastattelussa (24.9.), ettei julkisuusperiaate toteudu kaikissa kunnissa. Asiakirjoja salaillaan virheellisin perustein eikä salauspäätöksiäkään perustella.
Lain mukaista asiakirjojen julkisuuden periaatetta ei noudateta myöskään kaikessa muussa julkishallinnossa, vaan valmistelua japäätöksentekoa vaivaa yhä vanha valta-eliitin hellimä salailun periaate.
Julkisuuslaki on varsin yksiselitteinen. Sen mukaan asiakirjat ovat julkisia, ellei niiden salaamisesta ole laissa erikseen säädetty. Lain tulkinta vaihtelee valtavasti.
Asiakirjojen pimitys on yleisintä valmisteluvaiheessa. Päätöksiä valmistelevien virkamiesten ja päättäjien pieni ydinjoukko haluaa varmistaa tällä tavoin sen, että päätöksenteko etenee juohevasti heidän tahtonsa mukaisesti.
Jos tietoa jaettaisiin avoimesti valmisteluvaiheessa, päätöksenteon matkaan saattaisi tulla mutkia. Avoimuus on omiaan herättämään arvostelua ja kansalaisissa aloitteellisuutta. Niin paljon kuin juhlapuheissa puhutaan ihmisten yhteiskunnallisen toiminnan aktivoinnista, käytännössä juuri salailua hyväksi käyttäen jarrutetaan tämänsuuntaista kehitystä.
Kysymys on pitkälle vallankäytöstä. Jo valmisteluvaiheessa voidaan rajata vaihtoehtoja ja rakentaa päätettäväksi tuotava esitys sellaiseen muotoon, ettei se jätä tilaa muulle kuin yhdenlaiselle ratkaisulle.
Kolmessa Pohjois-Pohjanmaan eteläosan kunnassa – Kärsämäellä, Nivalassa ja Pyhäjärvellä – on lyhyessä ajassa tullut julki hämmennystä aiheuttaneita salailutapauksia. Ne poikkeavat sisällöllisesti toistaan, mutta niitä yhdistää se, ettei julkisuusperiaatetta ole noudatettu. Kaikki kolme ovat myös kuntia, joiden valtuustoissa keskustalla on yksinkertainen enemmistö.
Yhden puolueen ylivalta selittää osaltaan menettelyä. Näissä kunnissa ei ole totuttu ottamaan huomioon muita puolueita samalla tavalla kuin paikkakunnilla, joilla on useampi vahva puolue. Näin todellisten päättäjien piiri voi olla hyvinkin pieni, ja suurimmat väännöt käydään valtapuolueen sisällä siitä, kuka on isäntä talossa.
Julkisuus mutkistaisi merkittävästi päätöksentekoa yhden puolueen kunnissa. Valmistelun avaaminen lisäisi päättäjien tuskaa, sillä voisivathan kansalaiset vaikuttaa asioihin aivan eri tavalla, jos niihin pääsisi kiinni jo valmisteluvaiheessa.
Mäenpää ehdottaa julkisuusvaltuutetun pestaamista valvomaan viranomaistoiminnan avoimuutta. Tuskin tätä varten tarvitaan omaa virkamiestä. Valvontaa kun voivat tehdä kansalaiset itse puuttumalla havaitsemiinsa salailutapauksiin. Lisäksi julkisuuslaki on selvää tekstiä.
Salailu on auttamatta mennyttä aikaa ja julkisuus tulevaisuutta. Nykytekniikka mahdollistaa aivan uudenlaisen julkisuuden ja sen myötä kansalaisten osallistumisen itseään koskevaan päätöksentekoon jo varhaisessa valmisteluvaiheessa. Virkamiesten ja poliitikkojen on hyväksyttävä tämä ja opittava elämään sen kanssa.