Autoileva kansa ei pidä pääteiden varsissa iloisesti välkähtelevistä peltipoliiseista.
Ilta-Sanomien nettiäänestyksessä kaksi kolmasosaa 10 000 vastaajasta oli sitä mieltä, että automaattisista valvontakameroista on enemmän haittaa kuin hyötyä liikenteelle.
Kameroita paheksuvat perustelevat kantaansa muun muassa sillä, että ne aiheuttavat liikennevirrassa turhia äkillisiä jarrutuksia ja kiihdytyksiä ja saavat ihmiset ajamaan turhauttavan alhaisella nopeudella.
Lisäksi peltipoliisit lisäävät autoilijoiden stressiä ja aiheuttavat vaarallisia ohituksia.
Yksi viidestä äänestäjästä piti automaattista liikennevalvontaa hyödyllisenä.
Viranomaistutkimusten mukaan jälkimmäinen viidennes on oikeassa.
Automaattisen liikenteen valvonnan tuloksia selvittäneessä tutkimuksessa todetaan, että automaattivalvontaa voidaan pitää yhtenä laajimmista ja tehokkaimmista liikenneturvallisuustoimenpiteistä viime vuosina.
Suomen pääteitä valvotaan tätä nykyä noin sadan kiinteän nopeusvalvontakameran avulla. Niiden sijoituspaikkoja vaihdellaan aika ajoin tolpissa, joita teiden varsiin on pystytetty tuhatkunta noin 3 000 kilometrin matkalle.
Peltipoliisien valvomilla tieosuuksia nopeudet ovat laskeneet selvityksen mukaan noin 1–3 kilometrillä tunnissa, tolppien kohdalla enemmän.
Liikenteen turvallisuus on viime vuosina parantunut pääteillämme, minkä arvellaan olevan ainakin osittain peltipoliisien ansiota. Kyseessä on siis arvelu.
Selvityksessä arvioidaan, että peltipoliisit estävät vuosittain 87 henkilövahinkoihin johtavaa onnettomuutta ja säästävät 27 ihmishenkeä.
Jotain ajonopeuksien laskemiseen on varmaan vaikuttanut sekin, että ylinopeuksiin puuttumiskynnystä laskettiin parisen vuotta sitten.
Sitä ei kuitenkaan tarvitse arvioida, että valtio kerää peltipoliiseilla vuosittain noin 20 miljoonan euron tulot. Yksi tolppa tuottaa jopa 160 000 euroa ja tolpan pystytyskustannus on noin 4000 euroa.
Turvallisuudesta en ole varma, mutta sakkotuloja kameratolpat ainakin tuovat.
Jokainen, joka ajaa esimerkiksi väliä Oulu–Kuusamo tietää, että kameratolppien kohdalla jarrutetaan, joskus aivan turhaankin, ja sitten palataan ajamaan taas tolppien välille sopivaa nopeutta.
On selvää, että tieosuudella keskinopeudet laskevat, koska kameroiden kohdalla hiljennetään reippaasti, mutta hetkellisten ”tekopyhien” hidastelujen turvallisuutta lisäävä vaikutus on kyseenalainen.
Kameratolpat ovat liian ehdottomia. Ei ole lainkaan tavatonta, että jonossa kaikessa rauhassa ajettaessa kamera poimii joukosta yhden epäonnekkaan kuljettajan ja välähtää, kun tämä ei tolpan kohdalla älynnyt jarruttaa vaan rullailee aivan siivosti muiden mukana.
Salama välähtää, kun kuljettaja syyllistyy turvallisuutta ajatellen epäolennaiseen pikkuvahinkoon. Välähdyksen ja postissa seuraavan sakkolapun jälkeen hän toki parantaa tapansa ja muistaa kiinnittää huomion taas entistä tarkemmin – tolppiin.
Sekin on epäoikeudenmukaista, että kamerat eivät käytännössä valvo lainkaan moottoripyöriä. Kuvat otetaan vain edestä päin eikä moottoripyörissä ole rekisteritunnuksia edessä.
Vihonviimeinen naurettavuus valvontakameroihin liittyen on se, että nykyisin lähes jokaisen auton kojetaulua koristava navigaattori hälyttää, kun autolla lähestytään valvontakameraa.
Älytöntä, mutta lainsäädännöllä sitä on vaikea estää, sillä jokainen saa asentaa navigaattoriinsa mitä hälytyspisteitä haluaa. Niinpä valmistajat asentavat ne ystävällisesti valmiiksi laitteisiin tolpista varottamaan.
Olen arki- ja pyhäkokemusteni perusteella taipuvainen olemaan samaa mieltä kansan enemmistön kanssa.