Kolumni

Kansa voisi korvata edus­ta­jan­sa

Vihreät esittää kansanäänestystä ydinvoimasta. Keskustan puoluesihteeri äänestyttäisi kuntaliitoksista. Kansanäänestys on sinänsä jalo ajatus. Kyllä Suomen kansa tietää, tiesi jo SMP:n isä Veikko Vennamo aikoinaan. Mikäpä onkaan viisaampi kuin kansa kaikkivaltias? Vai ajatellaanko niin, että kansanedustajille on kertynyt viisautta enemmän kuin kansalle, jota he edustavat?

Vihreät esittää kansanäänestystä ydinvoimasta. Keskustan puoluesihteeri äänestyttäisi kuntaliitoksista. Kansanäänestys on sinänsä jalo ajatus. Kyllä Suomen kansa tietää, tiesi jo SMP:n isä Veikko Vennamo aikoinaan. Mikäpä onkaan viisaampi kuin kansa kaikkivaltias? Vai ajatellaanko niin, että kansanedustajille on kertynyt viisautta enemmän kuin kansalle, jota he edustavat?

Kun tarkastelee eri edustajien erinäisiä puuhasteluja, nettikirjoittelusta ja muusta suunsoitosta puhumattakaan, ei huomaa suurta eroa kantasuomalaisten tekemisiin. Samat viisaudet ja tyhmyydet on vain koottu pienempään pakettiin, yhden graniittilinnan sisälle.

Kovin korkeita arvosanoja kansalaiset eivät edustajistaan anna, mikäli erilaiset nettikeskustelupalstat kertovat jotain.

Ex-kansanedustajan, kepulaisen Hannes Mannisen sanoin kansanedustajat joutuvat olemaan kusitolpan asemassa. Ei ole häävi virka. Ei, vaikka siitä saatava likaisentyön lisä varmaan vähän kinttuja kuivattaa.

Kaikki kiusalliset asiat voitaisiin hyvinkin panna kansan ratkaistaviksi. Näin kansanedustajat säästyisivät turhilta selittelyiltä. Aina voisi vetäytyä sen taakse, että kansa halusi tätä, jupinat pois. Virkamiehet voisivat hoitaa valtiontalouden rutiiniasioita, niin kuin he tekevät nyt.

Meillä vannotaan parlamentaarisen demokratian nimiin. Mikä takaa, että se on jotenkin ylevämpi demokratian muoto kuin suora kansanvalta kansanäänestyksineen?

Jokaisella on vissi mielipide siihen, saako lastenhoidosta, koulutuksesta, vanhustenhoivasta ja terveydenhuollosta leikata. Jokaisella on oma näkemyksensä ydinvoimasta, Natosta ja Kreikan tukemisesta sekä kuntaliitoksista. Jo nyt on kiire saada tietää kansan kanta siihen, siirretäänkö keskikalja pois maitokaupasta ja pannaanko panimot panemaan prosentin laimeampaa kakkoskaljaa sen tilalle.

Kysymystenasettelun ei tarvitse olla monimutkainen, niin kuin vuonna 1931, kun järjestettiin "neuvoa-antava kansanäänestys väkijuomalainsäädännön perusteiden selvittämiseksi". Tuolloinhan kysyttiin kolmen eri vaihtoehdon perään.

Lukuisat kysymykset on mahdollista muokata niin, että niihin on helppo vastata kyllä tai ei. Asiat ovat perustaltaan yksinkertaisia. Mitä yksinkertaisempia ne ovat, sitä helpompi niihin on vastata.

Joidenkin mielestä monet asiat ovat niin monimutkaisia, ettei niihin voi antaa yksinkertaista vastausta. Lopulta kyse on kuitenkin kyllä tai ei -vaihtoehdosta: leikataanko vai ei, rakennetaanko vai ei, liitytäänkö vai ei? Kukin antaa tietysti vastauksensa sillä yksin- tai moninkertaisuudella, jonka on saanut evääkseen.

Kansanäänestyksen vastustajat pitävät järjestelmää kalliina. Se on tyyris, jos se suoritetaan samanlaista hartautta harjoittaen kuin erilaiset valtiolliset vaalit on hoidettu toistasataa vuotta. Mikään ei estä toimimasta toisin tänään.

Elämmehän tietoyhteiskunnassa, jossa kohta koko kansa on meganopeiden liittymien päässä. Tämä takaa se, että kansan kanta asiaan kuin asiaan saadaan tuossa tuokiossa.

Ihmiset avaisivat aamulla tietokoneensa ja katsoisivat, mitä asioita virkamiehet tarjoavat tänään päätettäväksi. Sitten ei muuta kuin rasti ruutuun ja entteriä perään. Jotkut epäilevät, että äänestysaktiivisuus saattaisi jäädä varsin alhaiseksi.

Nyt kun eduskunta loistaa tyhjyyttään, kansa paheksuu. Jos valta olisi kansalla, joka saisi käyttää valtaansa kotitietokoneensa välityksellä, voisi poissaolosta päätöksenteossa syyttää vain itseään.

Joku voi tietysti kysyä, mitä tehdä enemmän ja vähemmän käytetyillä kansanedustajilla. Hyvä kysymys. Heti ei tule mieleen mitään.