Kuuden vuoden vaalikausi on pitkä. Suomalaisista päättäjistä kansanedustajat ja kunnanvaltuutetut äänestetään neljäksi, europarlamentaarikot viideksi, mutta presidentti peräti kuudeksi vuodeksi. Presidentin kaudet eduskunta rajasi sentään kahteen Urho Kekkosen lähes neljännesvuosisadan jatkuneen jakson havahduttamana.
Presidentin pitkää kautta puoltaa vain järeä vaalitapa. Kansa on kyllä sopiva presidentin valitsija. Ei meille kaivata Viron presidentinvaalin kaltaista sekoilua. Suomalaisten poliittinen jakautuminen tosin johtaa vääjäämättä kaksivaiheiseen vaaliin. Myönteistä on, että kansa on ainakin toistaiseksi lähtenyt innokkaasti liikkeelle presidenttiä valittaessa.
Vaalien yhdistämistä aiemminkin pohtineena ilahduin siitä, että kaksi tärkeässä asemassa olevaa kansanedustajaa otti Suomen Kuvalehden haastattelussa esille uuden, luontevan äänestysajankohdan. Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi (kok) ja varapuheenjohtaja Arja Alho (sd) pohdiskelivat presidentin toimikauden lyhentämistä viiteen vuoteen. Samalla he katsoivat mahdolliseksi yhdistää presidentin valinta EU-parlamentin vaaleihin.
Aiheesta on hyvä keskustella. Istuvaa presidenttiä kausien rajaaminen ei voi koskea. Hänet on valittu kuusivuotiskaudeksi, ja sillä siisti. Halosen seuraaja valitaan 2012. Jos vaalit haluttaisiin yhdistää pian, seuraava presidentti voitaisiin valita poikkeuksellisesti seitsemäksi vuodeksi. Silloin presidentin- ja europarlamentin vaalit osuisivat vuoteen 2019. Siitä voisivat alkaa viisivuotiskaudet.
Jos tuollainen järjestely tuntuu soutamiselta ja huopaamiselta, niin 2024 on joka tapauksessa sekä presidentin- että EU-vaalit. Asiallista merkityseroa ei ole sillä, valitaanko presidentti tammikuun kolmantena sunnuntaina ja toisella kierroksella parin viikon kuluttua helmikuussa vai äänestetäänkö kesäkuun toisena ja viimeisenä sunnuntaina.
Jälkimmäinen menettely säästäisi paljon vaivaa ja rahaa. Siihen päästään, jos Alhon ja Sasin tapaan ajattelevia realisteja löytyy eduskunnasta tarpeeksi.
Ihan hassukin osio sisältyi Kuvalehden juttuun, joka oli tehty Taloustutkimukselta tilatun presidentin luottamuskyselyn pohjalta. Luottamus Haloseen on nousussa vaalien aikaisen rajun notkahduksen jälkeen. Se on ymmärrettävää.
Paljon ymmärrystä ei sen sijaan ansaitse tutkimuksen kysymys, pitäisikö perustuslakia muuttaa niin, että Halonen voitaisiin valita kolmannelle kaudelle. Miksi pitäisi? Eihän sellaista ole kukaan esittänytkään. Eiköhän presidentti ajattele jäävänsä eläkepäiville 2012. Hän on silloin 68-vuotias. Työura on kyllin pitkä.
Hämmästyttävän moni, 20 prosenttia kyselyyn vastanneista, haluaisi Haloselle jatkoaikaa senkin jälkeen.