Eduskunta on kansa pienoiskoossa, joten on aikamoinen ihme, että se täyttää jo sata vuotta, vaikka Suomen kansan keskimääräinen elinikä on vain 77,4 vuotta. Ilmeisesti eduskuntaa on hoidettu paremmin kuin muuta kansaa.
Yksikamarinen eduskunta perustettiin alun perin säätyvaltiopäivien tilalle, koska säätyjä alkoi olla Suomessa niin paljon, ettei kaikkia saatu enää mahtumaan valtiopäiville. Aatelisten, pappien, porvareiden ja talonpoikien lisäksi tyrkylle ilmaantui lukkareita, kuppareita, rikkaita, rakkaita, köyhiä, varkaita ja keppikerjäläisiä, jotka kaikki halusivat sanoa sanansa. Ja ennen muuta viime vuosisadan alussa keksittiin naiset, jotka hekin alkoivat vaatia äänioikeutta.
Oli selvää, ettei näin sekalaista seurakuntaa voitu enää päästää päättämään asioista kokonaisena joukkiona, vaan jokaisesta ryhmästä piti valita muutama rääväsuisin mallikappaleeksi. Näin eduskuntaan on aikojen mittaan valittu mm. sellaisia pienoisihmisiä kuin A. A. Aalto (1919) edustamaan aakkosjärjestyksen alkupäätä, Aleksanteri Hippi (1909) edustamaan kukkaiskansaa, Tanja Karpela (1999) missejä ja Toni Halme (2003) itseään.
Käsityöläisten edustajista nimekkäimpiä ovat olleet Mauri Seppä, Iisak Saha ja Juho Kirves, mikseivät myös Uuno Takki, Keijo Suksi ja Irma Torvi.
Suomen heimoista parhaiten ovat näkyneet hämäläiset, joita on ollut peräti kahdeksan: Aleksanteri, Antti, August, Ida, Kalle, Mimmi, Niilo ja Tuulikki Hämäläinen. Karjalaisia on ollut melkein yhtä paljon: Aino, Ahti, Eetu, Heikki, Paavo ja Tapio, mutta Savolaisia vain kolme: Lea, Salomon ja Anna. Yhtään Pohjalaista tai Lappalaista ei ole toistaiseksi valittu eduskunnan jäseneksi.
Eläinkunnan edustajia sen sijaan on vaikka kuinka paljon, eritoten lintuja: Oskari Leivo, Vilho Leivonen, Tyyne Leivo-Larsson, Yrjö Kiuru, Seppo Tikka, Kalevi Sorsa, Alli Kuikka, Arto Tiainen, Juho Pyy, K.A. Lohi, Pekka Kiiski, Harri Holkeri, Gustav Hirvikanta, Juho Peura, Saara Karhu, Heikki Repo, Alvar Saukko, Mikko Ekorre, Antti Isomursu, Alvar Hurtta, Seppo Kääriäinen, Maija Perho
Kaikesta huolimatta kansanvalta oli Suomessa huipussaan sata vuotta sitten, ja on siitä lähtien kaventunut. Vuonna 1906 maassamme oli asukkaita 2,8 miljoonaa ja heillä 200 edustajaa, siis yksi edustaja jokaista 14 000 kansalaista kohden. Nyt meitä on jo 5,2 miljoonaa, mutta kansanedustajia on edelleen vain 200. Jokaisen edustajan vastuulla on peräti 26 000 ihmisen asiat. On selvää, ettei kukaan ehdi hoitaa kunnolla tällaista urakkaa, vaikka saa ajella taksilla ilmaiseksi ympäriinsä.
Jotta kansanvalta olisi entisellä tasolla, kansanedustajia pitäisi nyt olla 371 kappaletta. Lisäksi olisi hyvä olla vähintään kaksikamarinen eduskunta -- eikä siihen taida oikein uusi Pikkuparlamentti riittää. Ehkäpä ratkaisu löytyy Mannerheimintien toiselta puolelta, johon on parahiksi tullut lisää tilaa, kun vanhat VR:n makasiinit paloivat poroksi. Nyt siihen mahtuisi esimerkiksi parlamentin alahuone, mahdollisesti myös ulkohuone, porstua ja kööki. Vain pirtti jää puuttumaan.