Presidentti Tarja Halonen on innostunut ehdottamaan, että veltostuneille koululaisille pitäisi järjestää yhtenä lauantaina kuukaudessa jotakin liikuntaa ja kenties muitakin taitolajeja.
Tietäähän sen, minkälainen älämölö tuommoisesta syntyi, varsinkin kun ehdottaja itse istuu Pekingin olympialaisten lämpimässä linnunpesässä katsomassa huippuunsa trimmattuja urheilijoita. Ei tule kauppoja, me emme rupea vapaaehtoisesti vapaapäivinä liikkumaan, huutavat niin koululaiset kuin vanhemmat ja opettajat yhteen ääneen. Luultavasti keskustelu jatkuu siihen malliin, että koululiikunta ei kuulu presidentin valtaoikeuksiin, ei edes demari- ja tyttökoululaisten osalta. Pressa pysyköön lestissään nimittelemässä vääriä ihmisiä vääriin paikkoihin ja jättäköön koulukiusaamisen asiantuntijoille.
Presidentin puolustukseksi on sanottava se, että hän on sentään asevoimien ylipäällikkö rauhan aikana, ja juuri inttiin nämä löperöt koululaiset ajan mittaan päätyvät. Siellä he voivat joutua hoitamaan käytännön ulkopolitiikkaa, joka sekin kuuluu presidentin toimialaan. Hänellä siis on syytä olla huolissaan tulevien alaistensa kunnosta, ja hän voi sen vuoksi yrittää siirtää kuntoutuksen koululaitoksen puolelle.
Riippumatta siitä, onko ehdotus kehno ja tuliko se väärästä suunnasta, se voitaisiin silti toteuttaa. Mahtaisiko tuosta niin hirvittävän paljon haittaa olla, vaikka koululaisemme pystyisivät liikahtamaan tietokonepeliensä ääreltä kartsalle muutenkin kuin mopolla, tai osaisivat keittää kananmunan ja ommella napin paitaan.
Jos kerran vapaita lauantaita ei haluta uhrata näihin jaloihin tarkoituksiin, meillähän on jo ennestään valmiina hyvä runko, suuntautu-
miskoulut. Jo vuosia on ollut olemassa urheilulukioita ja musiikkileikkikouluja ja vaikka mitä. Kehitetään niitä lisää, niin siinäpä saadaan opetetuksi lapsosille tarveaineita. Aiheita on helppo keksiä: perunankuorintasuuntautunut alakoulu, skeittiyläaste, kranaatinheittolukio, dopingyliopistoÊ6;
Myös muille ikäluokille voidaan käyttää samaa mallia, sanoihan presidenttikin, että liikuntaharrastuksen pitää olla elämänikäistä. Siis aloitetaan konttaussuuntautuneesta lastentarhasta, jatketaan sitten erilaisten esi-, ala- ja yläkoulujen kautta ulkopoliittissuuntautuneeseen armeijaan, sieltä seksisuuntautuneeseen avioliittokouluun, koska suomalaiset kuulemma harrastavat muun liikunnan lisäksi myös seksiä liian vähän. Seuraavaksi tulevat penkkiurheilukansanopistot, joiden jälkeen kultaisia vuosia varten tarvitaankin enää vain sauvakävelysuuntautuneita, bingopainotteisia ja rollaattorihakuisia vanhainkoteja. Jopa on kohta koko kansa kunnossa vauvasta vaariin.
Ja kuten muussakin urheilussa, myös kansanliikunnassa voidaan ottaa käyttöön rahapalkinnot, jotka varmasti saavat myös vastustajat in-
nostumaan asiasta. Rahoitus saadaan suoraan siitä, että kansan kunnon kohotessa viimeisetkin kalliit terveyspalvelut voidaan lopettaa.