Yleisradion rahoitusta pohtinut työryhmä toi huhtikuussa julki esityksensä, jonka mukaan maassa luovuttaisiin televisiomaksusta ja tuotaisiin sen tilalle "julkisen palvelun mediamaksu". Kun televisiomaksu on nyt 224 euron suuruinen, mediamaksua perittäisiin 175 euroa kotitaloutta kohden.
Saman tien selvisi, että veroluonteisen maksun oikeampi nimi olisi Yle-maksu. Se näet menisi kokonaan yleisradioyhtiölle.
Jos työryhmä ja sen esityksestä innostunut Ylen johto olettivat, että uuden maksun saa kaupaksi kansalaisille televisiomaksua alemman hinnan ansiosta, he erehtyivät. Näin kertoo Kalevan ja neljän muun maakuntalehden teettämä mielipidemittaus: maksua kannattaa runsas kolmannes vastaajista, 35 prosenttia, ja vastustaa 58 prosenttia. Kansalaisten torjunta on jopa yllättävän jyrkkä.
Vastaajilta ei kysytty, mikä maksussa tökkii. Syyksi voi ounastella sen tasasuuruisuutta, jossa ulosottokelpoinen maksu peritään, vaikkei käyttäisi Ylen palveluja lainkaan, sekä sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta, jossa köyhimpiä kansalaisia rokotetaan suhteessa ankarammin kuin rikkaita. Jos pääministerin puheilla on jokin paino, niin jonkinlainen hyvitysjärjestelmä on tosin tulossa. Se taas merkitsee sitä, että yksinkertaiseksi ajateltu järjestelmä muuttuu monimutkaisemmaksi.
Ylen rahoitustyöryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Mika Lintilä pyrki keskiviikon Kalevassa heittämään pallon uuden maksun vastustajille kysyen, miten näiden mielestä nykyistä käytäntöä sitten pitäisi uudistaa. Selkeä ratkaisu olisi siirtää Ylen rahoitus budjetin kautta tapahtuvaksi. Yleä ratkaisussa kuitenkin pelottaa se, että sen talous voisi ajautua nykyistä tiukemmalle. Niin saattaisi käydäkin.
Näin päästään koko Yle-keskustelun ytimeen eli kysymykseen siitä, mihin yleisradioyhtiötä lopulta tarvitaan ja riittäisikö sen ydintehtävien hoitoon vähemmän massiivinenkin toimija.
Julkisesti omistetulla viestintäyhtiöllä on maassa tehtävänsä, joka luontevimmin liittyy kansallisen kulttuurin ja henkisen perinnön esilläpitoon. Kyseenalaista on vaikkapa se, tarvitaanko valtionyhtiötä hankkimaan tuontiviihdeohjelmia, tai se, että yhtiö työntyy internetissä alueille, joita pystyvät hoitamaan kaupallisetkin toimijat.
Jälkimmäisten kannalta jo nykytilanne on epäreilu ja uhkaa yhä tukalammaksi muuttua. Tämä heikentää väistämättä näiden yritysten toimintaedellytyksiä ja voi lopulta kutistaa kansalaisten valinnan vapautta ja viestinnän moniarvoisuutta.
paakirjoitus@kaleva.fi