Tuskin mikään muu kuin toivo muutoksesta kuvaa paremmin amerikkalaisten enemmistön mielialoja vaalivuoden 2008 alkaessa.
Maailman mahtavimpana itseään pitävän kansakunnan äänestäjät ovat olleet pari viime vuotta kuukausi kuukaudelta yhä turhautuneempia politiikkaa hallitsevaan riitelyyn Irakin sodasta, terrorismista, vankien kidutuksesta, luonnonkatastrofien jälkihoidosta ja siirtolaisista. Amerikkalaisten itsensä mukaan maa on jakautuneempi kuin koskaan.
Erityisen hankala tilanne on presidentti Bushin ennätyksellisen syvästä epäsuosiosta kärsiville republikaaneille. He tuskin muistavat aikaa, jolloin puolue olisi ollut yhtä hajallaan ja niin vailla selvää ehdokasta vaalivuoden alussa kuten nyt.
Kukaan johtavista ehdokkaista ei ole kannatusluvuissa noussut päätä pidemmäksi muita, ja osa puolueen ydinkannattajakunnasta, keskilännen raamattuvyöhykkeen konservatiivikristityt, ovat uhanneet etsiä itselleen riippumattoman ehdokkaan, jos republikaanien valitsema presidenttiehdokas ei sitoudu heidän vaatimustensa taakse. Näistä keskeisin on abortin kieltäminen.
Republikaanien eturivin ehdokkaita yhdistää se, että heillä kaikilla on omassa puolueessaan enemmän vastustajia kuin kannattajia. New Yorkin entinen pormestari Rudolph Giuliani johti omassa puolueessaan pitkään valtakunnallisia kannatustilastoja, mutta hänenkin suosiolukunsa alkoivat loppusyksystä luisua alaspäin, ja viimeisimmässä ennen joulua julkaistussa Wall Street Journalin ja NBC:n uutisten julkaisemassa tiedustelussa kakkosena ollut Massachusettsin entinen kuvernööri Mitt Romney oli jo tasoissa Giulianin kanssa 20 prosentin kannatuksellaan. Vielä marraskuussa Giulianin kannatus oli jopa 35 prosentin tietämissä.
Giulianille ongelmia ovat aiheuttaneet kolme avioliittoa ja maine naistenmiehenä, rikkonaiset suhteet omiin lapsiin ja viimeksi liiketoimet, jotka nostivat hänet nopeasti monimiljonääriksi vuoden 2002 päättyneen pormestarikauden jälkeen. Giulianin väitetään tehneen konsultointitöitä kenelle tahansa taustoja tutkimatta, kunhan rahaa riitti.
Giulianin rinnalle noussut Mitt Romney on saanut selitellä mormonitaustaansa ja aiempia liberaaleja kannanottojaan, joita hän on esivaalikampanjan myötä reivanut yhä jyrkemmin oikealle.
Romney kosii vanhoillisia äänestäjiä muun muassa vaatimalla Yhdysvaltain asevoimien miesluvun kasvattamista. Hän on vastannut Yhdysvaltain Kuubassa sijaitsevan Guantanamo Bayn vankileirin sulkemisvaatimuksiin ilmoittamalla moninkertaistavansa sen vankimäärän tultuaan valituksi presidentiksi.
Kolmanneksi republikaanien esivaalikisassa on kirinyt Arkansasin entinen kuvernööri Mike Huckabee, jota viimeisimpien tiedustelujen mukaan kannattaa 17 prosenttia republikaanien äänestäjistä.
Monet poliittiset analyytikot pitävät pappiskoulutuksen saanutta Huckabeeta loppusuoralla paljon vakavammin otettavana ehdokkaana kuin hänen kannatuslukunsa näyttäisivät kertovan. Taustalla on yksinkertaisesti se tosiasia, että hänellä on vähemmän vastustajia kuin Giulianilla tai Romneyllä.
Hidasta paluuta parrasvaloihin on vuoden lopussa tehnyt myös republikaanien presidenttiehdokkuutta jo toiseen kertaan tavoitteleva 71-vuotias arizonalaissenaattori John McCain. Kannatuslukujen ropistessa alaspäin keskeinen osa hänen kampanjaväestään ehti jo viime kesänä hakeutua muihin töihin.
Loppuvuodesta kannatus on jälleen osoittanut piristymisen merkkejä: se oli juuri ennen joulua 14 prosentissa. McCainia pidetään kokeneena, mutta äänestäjien silmissä häntä vaivaa korkea ikä ja hänen Bushille antama vankkumaton tuki Irakin sodan hoitamisessa.
Viimeisenä republikaanien kisaan lähtenyt entinen tennesseeläissenaattori ja nykyinen tv-näyttelijä Fred Thompson sinnittelee noin 10 prosentin kannatuksessa. Hän ei ole tuonut vaalitaistoon käytännössä muuta kuin filmaattisen ulkonäkönsä.
Demokraatien puolella asetelmat ovat vaalivuoden alussa paljon republikaaneja selvemmät. Kisaa johtaa kirkkaasti Hillary Clinton, jolle ABC News mittasi joulukuun puolesa välissä 53 prosentin kannatuksen demokraattien piirissä.
Seuraavana tulevan afromerikkalaisen, Illinoisia edustavan senaattori Barak Obaman kannatus on ollut ennen vuoden vaihdetta nousussa ja oli parhaimmillaan noin 30 prosentissa, mutta kaulaa Clintoniin pidetään edelleen murskaavan suurena. Muutosta Yhdysvaltain poliittiseen dollarikulttuuriin lupailevan Obaman keskeisenä heikkoutena pidetään kokemattomuutta.
Kolmatta sijaa demokraattien kisassa pitää John Edwards, joka oli neljä vuotta sitten John Kerryn varapresidenttiehdokkaana. Alun perin vahingonkorvausjuristina miljoonaomaisuutensa tehnyt entinen North Carolinan senaattori on jaksanut ylläpitää positiivista imagoa koko esivaalikampanjan, vaikka hänen mahdollisuuksiaan pidetään olemattomina. Joulukuun lopussa hänelle mitattiin ABC Newsin tutkimuksessa 10 prosentin kannatus.
Siitä huolimatta, että Hillary Clinton johtaa kirkkaasti demokraattien esivaalikisaa, entinen valtakunnan ensimmäinen nainen on myös riski demokraattiselle puolueelle. Vaikka kansalaiset kertovatkin mielipidetiedusteluissa kannattavansa häntä, on eri asia ketkä todella menevät äänestämään.
Amerikkalaiset ovat yllättävän vanhoillisia valinnoissaan ja republikaanien puolella suorastaan toivotaan, että demokraattien ehdokkaaksi tulisi valituksi Clinton, koska niin monet demokraattisetkaan amerikkalaiset eivät republikaanien laskelmien mukaan ole vielä valmiita äänestämään naista presidentiksi.