Kokoomuksen kansanedustaja ja entinen ministeri Sirpa Pietikäinen kärähti rattijuoppoudesta. Hän ilmoitti heti, ettei asetu enää vaaleissa kansanedustajaehdokkaaksi.
Mitä tekee kansa? Se paapoo erehtynyttä karitsaa niin, että Pietikäinen varmaan miettii mielessään, josko peruisi pyhät valat, kun kansa niin kovasti haluaa antaa anteeksi.
Jos Sirpa olisi perunut päätöksen, hänet todennäköisesti olisi valittu eduskuntaan. On sinne valittu muitakin "pahantekijöitä". Ja valitaan jatkossakin.
Pietikäinen kuitenkin pysyi päätöksessään. Näin hän tekee poliittista historiaa toisen kokoomuslaisen naisedustajan kanssa. Suvi Lindénhän jätti ministerin tehtävät golf-jupakan vuoksi - ennen oikeuskanslerin pientä huomautusta.
Kokoomuksen naisedustajat ovat näyttäneet suuntaa uudenlaiselle poliittiselle kulttuurille. He kantavat vastuun teoistaan. Mitä siitä, vaikka erot olisivat tapahtuneet poliittisen pakon ja paineen edessä.
Vastaavassa tilanteessa miespoliitikko olisi pitänyt retuuttaa ministeriaitiosta ulos - eikä hän olisi lähtenyt sittenkään. Valtakunnanoikeus ja tuomio siihen olisi tarvittu.
Kansalaiset ovat merkillisiä. He haukkuvat poliitikot lyttyyn, mutta ovat valmiita antamaan anteeksi niin rattijuopoille kuin käpälämäen miehillekin.
Omat ja valtion rahat saa koplata. Valtakunnanoikeuden tuomio tosin merkitsee edustajan paikan menetystä. Mutta ei se mitään. Seuraavassa vaaleissa me äänestäjät kolminkertaistamme äänimäärän. Pahanteosta kärähtäneet ja tuomitut ovat vain väärinymmärrettyjä miesraukkoja, jotka ovat joutuneet kateellisten ja naisten uhreiksi.
Viime aikoina on tuntunut siltä, että mitä suurempi törttöilijä, sitä varmemmin hän asettuu ehdolle eduskuntaan ja sitä varmemmin hänet sinne myös valitaan.
Tälläkin hetkellä eduskunnassa istuu ainakin kaksi humalassa autoa ajanutta: Olli Nepponen ja Tanja Karpela. Nepponen menetti mahdollisuutensa armeijan hierarkiassa, mutta ei eduskunnassa.
Tässä ei sinänsä ole mitään uutta. Suomalaiset poliitikot ovat örveltäneet päissään niin kauan kuin muistia riittää. Sodanjälkeisessä Suomessa viina teki poliitikosta viisaan - ja suositun. Urho Kekkosesta kiersi ennen presidentiksi valintaa tarinoita, joissa päihtynyt Kekkonen teki urotekoja. Näitä juttuja kansa rakasti.
Muita kuuluisia humalikkoja ovat Väinö Leskinen ja Ahti Karjalainen. Leskinen tuomittiin kahdesti rattijuopumuksesta, mutta eivät tuomiot poliittiseen uraan vaikuttaneet.
Tapaus Pietikäinen tiivistyy kysymykseen, onko poliitikon oltava nuhteettomampi ja moraaliltaan tiukempi kuin äänestäjänsä.
Vastauksia lienee yhtä monta kuin on kysyjääkin. Joku vaatii poliitikoilta hyvin tiukkaa moraalia ja selkärankaa. Toiset taas antavat anteeksi, olipa teko mikä tahansa. Teon sovitusta kuitenkin pitää vaatia poliitikoilta yhtä lailla kuin jokaiselta kansalaiselta.
Vaikka poliitikkoja syytetään oman edun ajamisesta, tuskin kukaan ilkeää väittää, että poliitikkojen rötökset jätettäisiin tutkimatta heidän asemansa takia. Tekojensa seuraukset ja rangaistukset he kärsivät siinä kuin äänestäjänsäkin. Niin tekee myös Sirpa Pietikäinen.
Vaaleissa Suomen kansa valitsee kansanedustajat. Jos eduskunnasta muotoutuu pahantekijöiden kauhugalleria, se ei ole valittujen, vaan valitsijoiden vika.