Helsinki Mobile Phone Orchestra esiintyy 1.3. Pitäjänmäen Kulttuurikirkossa. Orkesterin toinen johtaja Henri Penttinen selittää matkapuhelinmusisoinnin saloja.
Millaisen musiikillisen ilmaisun kirjon kännykän piipityksellä tavoittaa, Henri Penttinen?
Aika laajan skaalan kauniista äänistä intensiivisempään kohinaan ja rahinaan, mitä ei perinteisistä soittimista irtoa. Esitämme taidemusiikkia, mutta myös perinteisiä kappaleita, kuten Sibeliusta ja Kraftwerkiä. Suomen elektronimusiikin elävä legenda Otto Romanowski on tehnyt meille kappaleen, samoin Amerikassa asuva nykysäveltäjä Jonathan Middleton. Lisäksi meillä on omia biisejä.
Miten kännykällä musisointi tapahtuu - soittoäänien säveltämispalvelun avullako?
Olemme ohjelmoineet puhelimiin syntikoita, joita soitetaan puhelimen näppäimillä, kosketusnäytön kautta tai kiihtyvyysanturin avulla. Kiihtyvyysanturi on vähän niin kuin Wii-pelin valkoinen kapula: sillä voidaan rekisteröidä kännykän asento ja se voidaan laittaa ohjaamaan esimerkiksi äänen korkeutta tai sävyä.
Puristille kelpaisivat varmaan vain eri näppäinäänien korkeuserot.
Niitä emme ole vielä käyttäneet. Bändin pitää olla vähän kauemmin pystyssä: on soitettava 5-10 vuotta, ennen kuin voi palata juurille, ja me aloitimme vuonna 2008.
Voiko kännykänsoittoon eläytyä yhtä hurmoksellisesti kuin sähkökitaran räimimiseen?
Tähän mennessä liikkuminen on ollut aika hillittyä, mutta koska kännykässä on kaiuttimet, voimme tehdä, mitä sähkökitaristi ei, eli liikutella äänilähdettä - Marshall-pino ei kulje yhtä helposti ympäri salia. Meillä on toisen orkesterinjohtajan Antti Jylhän kanssa suunnitteilla myös kappale, jossa kapellimestari on se, joka liikkuu. Bändi pysyy paikallaan. Vaihdamme rooleja. Yleistä hämmennystä.
Tuosta voisi päätellä, että te ette käytä äänenvahvistusta, vaan soitatte vahvistamatonta kamarikännykkämusiikkia.
Suurin osa kappaleista on, joo, kamarimaisia, mutta on myös biisejä, jotka toistetaan PC:n ja PA:n kautta. Ja kännyköihinhän saa omia pikku vahvistimia: niissä on tarrakiinnityksellä kämmenen kokoinen PA, joka tuo vähän lisää hönkää ja bassoa. Emme ole tässä asiassa puristeja.
Kuinka lujaa parhaimmillaan piipitätte?
Jos laitetaan piuha kiinni, volyymi riippuu PA-systeemistä. Siinä tulee vain melulaki vastaan. Vahvistamaton versio on intiimin kamariorkesterin luokkaa; soittajia on keikasta riippuen 4-12.
Rytmipohjan luulisi jäävän hieman heiveröiseksi. Mistä saatte biitin?
Riippuu kappaleesta. Joissain on aika vapaa, assosiatiivinen rytmi. Joissain soittajien pitää kuunnella keskittyneesti toisiaan. Lyömäsoitinmaiset äänetkin ovat mahdollisia. Meiltä löytyy esimerkiksi synteettinen marakassi.
Millaisen virtuositeetin olette saavuttaneet? Vipeltävätkö nakkisormet näppäimistöllä?
Kyse on sormien ja ranteiden yhdistelmästä. Joissain kappaleissa mennään ihan sormipohjaisesti käyttämällä useita sormia tai vain yhtä. Mutta lisäksi käytetään myös käden liikettä: puhelimen asentoa vaihdetaan tai sitä heilautetaan. Soittajissa erottuu kyllä eri tasoja niin kuin kaikissa muissakin soittajissa.
Millaisissa tilaisuuksissa olette esiintyneet - häissä, hautajaisissa...?
Toivottavasti päästään vielä hääkeikka vetämään. Olemme järjestäneet muutamia konsertteja Suomessa, muun muassa Leppävaaran Sellosalissa ja eräällä klubilla, ja olemme käyneet myös ulkomailla. Olemme Stanfordin yliopiston vastaavan kännykkäorkesterin sisarbändi; heidän kanssaan olemme esiintyneet Italiassa ja Pohjois-Irlannissa.
Olet akustiikan tohtori Aalto-yliopistossa. Oletko rakentanut tutkijanurasi kännykkämusiikin varaan?
Olen keskittynyt soitinsynteesiin: olen syntetisoinut muun muassa akustista kitaraa ja cembaloa sekä tutkinut kanteletta. Kännykkäorkesteri on vähän tällainen sivuraide, mutta kyllähän tähän liittyy vaikka mitä, kuten käyttöliittymäasiat ja multimodaalinen ympäristö, jossa musiikkitapahtumaa voidaan ohjata monella tavalla.