Microsoft irtisanoo 500. Broadcom lopettaa Oulun-toimintansa, ja noin 430 saa lähteä. Viikossa Oulussa on tuhat työtöntä lisää.
Jo pelkästään kaupungin verotuloissa tappiot ovat kymmeniä miljoonia. Se tarkoittaa huonompaa terveydenhoitoa, vähemmän opettajia ja lisää velkaa.
Syksyn budjettikirjat laaditaan surkeissa tunnelmissa. On vain huonoja vaihtoehtoja. Ellei sitten tapahdu ihme.
Talvinen maanantaiaamu Haukiputaalla joskus 1990-luvun lopussa. Pohjoissuomalaisen sysipimeän rikkovat vain katulamput ja Jokelantietä kulkeva katkeamaton autojen letka. Tila-autojen karavaani on matkalla leivän lähteelle Nokian Haukiputaan-tehtaalle.
Letkan valot säteilivät moneen mökkiin. Parhaina vuosina tehdas työllisti melkein tuhat ihmistä.
2000-luvun alussa Nokia jätti tehtaan. Sen jälkeen omistaja on vaihtunut monta kertaa.
Ukonkaivoksen tehdashallikin paloi välillä. Ja työntekijät karisivat rattailta.
Myöhemmin kävi ilmi, että tuhannen ihmisen tehdas oli 15 000 ihmisen kunnalle aivan liikaa. Kun puhelinbisnes karkasi Aasiaan, ei voitu muuta kuin levitellä käsiä: Miten tässä nyt näin kävi.
Monelta jäi huomaamatta, että niin oli käynyt jo aiemmin. Kunnassa oli lakkautettu aiempina vuosikymmeninä Martinniemen saha ja Hyvonin vaatetehdas. Joka kerta meni kerralla satoja työpaikkoja.
Joka kerta irtisanottujen piti keksiä tyhjästä uusi työpaikka tai lähteä koulun penkille. Tai heittäytyä syrjään elämän oravanpyörästä. Oikeita, vapaita työpaikkoja oli silloin enemmän, mutta niillä oli suhteessa yhtä paljon ottajia.
Nyt ollaan saman edessä. Monen irtisanotun pitää löytää elämälleen uusi suunta. Vapaita työpaikkoja on vähän, ja samaa paikkaa hakee moni entinen työkaveri.
Suuret ja mahtavat työpaikat ovat hienoja. Ne työllistävät kerralla hirveitä määriä ihmisiä, ja niillä on voimaa murtautua maailmanmarkkinoille. Voimakas muurinmurtaja raivaa tilaa monelle perässä tulevalle.
Huono puoli kansainvälisissä suuryrityksissä on se, että ne voivat siirtää tuotantonsa minne vain milloin vain. Suuryritys ei järjestä kansanäänestystä. Se lähettää sähköpostin.
Potku-uutisten jälkeen moni muistutti, että verkkoyhtiö Nokia Networks työllistää edelleen Oulussa yli 2 000 ihmistä ja jopa palkkaa lisää. Ihmiset kuulemma paiskivat ylitöitä ja muutenkin kolmessa vuorossa.
Kuulostaa jotenkin kauhean tutulta. Vainaa-Nokiasta eli matkapuhelinpuolesta puhuttiin takavuosina samanlaisin sanankääntein.
Kun uutinen hirvittävistä irtisanomisista saavuttaa ihmisen Värtön uimarannalla, tulee jotenkin epätodellinen olo.
Rannalla on monta sataa ihmistä. Tilastollisesti potkut vaikuttavat suoraan muutaman perheeseen. Silti elämä jatkuu kuin ei mitään.
Epätodellinen olo vain korostuu, kun katsoo välinettä, joka toimitti uutisen perille. Sen yläreunassa lukee Nokia.
Oulun päättäjät tuntuvat eksyneen samaan Värtönrannan autereeseen. Poliitikkojen ja virkamiesten aforismit ovat kuin kiinalaisravintolan onnenkeksistä: Jokainen loppu on uuden alku ja niin edelleen.
Jos Oulu olisi piirroshahmo, se olisi Kelju K. Kojootti. Uskossaan vahva tyyppi, joka osaa juoksee pitkän matkan tyhjänkin päällä. Ja joka putoaa rotkon pohjalle vasta kun katsoo alas.
Syksyllä on jo pakko katsoa alas. Tai voihan sitä ihmettä odotella edelleen. Vaikka jännittää kädet ja jalat ristissä jotain datakeskusta.
Ei ole syytä heittää kännykkää kaivoon. Mutta on syytä alkaa suitsuttaa pieniä ja vikkeliä suurten ja mahtavien sijaan.