tarja.ranta-ala-aho@kaleva.fi
Nuori nainen oli onnekas. Hän sai vakituisen työpaikan heti valmistumisensa jälkeen. Näin nainen harppasi yhteiskunnan rappusilla nopeasti pari askelmaa ylöspäin. Väliin jäi kokonaan silpputyöläisille tarkoitettu tasanne.
Olo muuttui entistä tärkeämmäksi, kun työnantaja tarjosi hänelle työsuhdekännykkää. Laite oli vapaasti naisen käytössä myös omien asioiden hoitamisessa. Vaikka yötä päivää.
Sitten se alkoi. Kännykkä lauloi aamuseitsemästä iltayhdeksään, mutta omille jutuille ei ollut enää minkäänlaista rakoa. Nuori nainen vastasi, antoi ohjeita alaisilleen ja kommentoi päivän palavereja. Onneksi hänellä ei ollut entuudestaan lapsia, eikä lastentekoon ollut kännykän alati piristessä enää aikaa eikä halua.
Suomalainen on kuuliainen: hän vastaa kun soitetaan, ottaa yhteyttä kun pyydetään ja painaa eteenpäin niin kauan kuin jaksaa.
Työaika on Suomessa kännyköiden myötä pidentynyt, vaikka työehtosopimuksissa ei ole tehty muutoksia. Etenkin ylemmät toimihenkilöt tekevät aamulla ja illalla omalla ajallaan palkatonta työtä. Kukaan ei suoranaisesti sitä pyydä, mutta aikataulu on vedetty niin tiukaksi, ettei vaihtoehtoa ole.
Katsokaapa vain vaikka lentokentällä istuvia suomalaisia: he joko puhuvat kännykkään, näppäilevät läppäriään, mutta eivät missään tapauksessa keskustele kanssamatkustajien kanssa.
Kännykän lisäksi kunnon työläinen kuljettaa kodin ja työpaikan välillä mukanaan läppäriä. Se täytyy kaivaa esiin lauantaisaunan ja sunnuntailounaan jälkeen. Ja kaikki tämä usein ilman euronkaan korvausta.
Piiloylityötä tekevät eniten korkeasti koulutetut, mutta ilmiö alkaa olla ihan tuttu myös muilla työpaikoilla.
Näitä taustoja vasten Elinkeinoelämän keskusliitosta tullut esitys työajan pidentämisestä tuntuu ihan hulvattomalta.
Jotain hyvääkin työelämästä sentään kantautuu. Yli puolet suomalaisista kokee, että kiire töissä on yhä lisääntynyt, mutta stressioireet ovat silti vähentyneet.
Onko niin, että ihminen tottuu pakkotahtiseen työntekoon? Ei ihan, mutta tutkijat selvittävät, että kiire muodostuu eri asioista kuin ennen. Esimerkiksi teollisuudessa pakkotahtinen työ on muuttunut entistä joustavammaksi.
Vaikka töissä on kiire, palkansaajat ovat innostuneita tekemisistään. Yhtenä selittäjänä on se, että suomalaisten työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet työhönsä ovat Euroopan huippua ja koulutusta annetaan yhä edelleen eniten juuri Suomessa. Stressiä on helpompi kestää, kun sitä koetaan mieluisassa työssä mukavien työkaverien kanssa.
Olennaista on se, että joustavuus on vastavuoroista. Tehdään tänään pidempään, mutta huomenna otetaan löysemmin. Yhtä lailla: kun tehdään töitä vapaa-ajalla, täytyy töissä pystyä hoitamaan omia asioita.
Jos peli on reilua, mikäs siinä. Epäreilun pomon kanssa tämäkään juttu ei toimi.
Perheen ja työn yhteensovittaminen kiikastaa yhä ja miksei kiikastaisi. Usea työntekijä tuntee laiminlyövänsä kotiasioita ansiotyönsä vuoksi, ei ehkä joka päivä, mutta silloin tällöin kuitenkin.
Kyse ei ole vain pienten lapsen vanhemmista, vaan myös keski-ikäisistä työntekijöistä, jotka joutuvat huolehtimaan ikääntyvistä vanhemmistaan. Heillä on vanhempiensa lisäksi velvollisuuksia myös omia lapsiaan kohtaan. Tässä kahden hoivavaiheen puristuksessa kännykkä on kyllä yliveto vehje!