Aluepäällikkö Urho Keskitalo Enontekiöltä ja Muonion palopäällikkö Pekka Väliheikki ovat tuohtuneita. Lapin pelastuslaitoksen paikallisina esimiehinä heidän pitäisi pystyä takaamaan pohjoisen tuntureilla ja erämaissa hätään joutuneiden pelastustoimet, mutta heidän kyntensä ovat tylsät.
Kun yhteys puhelimitse katkeaa, pelastuspuolella ei mene hyvin. "Silti meitä ahdistellaan, kun apua ei saada."
Suomalaiset on tuuditettu uskoon, että kun hätä on suurin, apu on lähellä, kunhan kännykkä on kourassa. Ja tämähän ei pidä alkuunkaan paikkansa, pohjoisen palopäälliköt tietävät kokemuksesta.
Pelastustoimen komentoketjun yläpäästä löytyy sisäasiainministeriö ja se on rauhan oloissa kansalaisten ylin turvallisuuden takaaja. Toisin kuin pohjoisessa, siellä ei pidetä pohjoisen pelastusviranomaisten murheen aihetta sellaisena turvallisuuskysymyksenä, johon tarvitsisi reagoida.
Kansliapäällikkö Ritva Viljanen toteaa puhelinliikenteen oloevan viestintä- ja liikenneministeriön toimialaa. Pelastusylijohtaja Pentti Partanen sanoo puhelinkuuluvuuden jääneen Lapin erämaissa "ikään kuin markkinoiden hoidettavaksi".
"Jossain kuitenkin kulkee yhteiskunnan ja ihmisen oman vastuun raja ja jos minä yksikseni lähden tuntureille, kyllä minä sitten olen enemmän vastuussa itsestäni", Partanen rajaa.
Turvallisuus tärkeää matkailulle
Lapin lääninhallitus oli toista mieltä marraskuussa 2002 kirjelmöidessään asiasta oikeuskanslerin virastolle. Lääninhallituksen mielestä kansalaisten perusoikeudet eivät toteudu pohjoisessa matkapuhelinten kuuluvuuden suhteen. Muutamia vuosia aiemmin pohjoisen autiotuvilta oli kerätty pois erämaapuhelimet, joilla hätäapua aina löytyi. Kun Sonera liikelaitostettiin, sille ei sälytetty tällaisia yhteiskuntavelvoitteita.
Lääninhallitus listasi huonon turvallisuuden alueiksi suosituimmat tunturiretkeilyalueet, UK-kansallispuiston, Pallas-Ounastunturin kansallispuiston ja Kilpisjärven-Haltiatunturin reitin. Lääninhallituksen mielestä vastuuta turvallisuuspalvelujen järjestämisestä on vaikea paeta, koska metsähallitus ja julkinen valta yleensäkin ohjaa suuria määriä retkeilijöitä näille reiteille ja autiotuville.
Vaikka mitään ei ole kirjelmöinnin jälkeen tapahtunut, pelastusylitarkastaja Seppo Lehto Lapin lääninhallituksesta on yhä samaa mieltä. Hänkin uskoo umpimetsään painaltavan suomalaisen ymmärtävän, että erämaahan mennessään hän voi joutua kuuluvuusalueen ulkopuolelle, mutta päävaellusreitit ovat toinen juttu.
"Kun ihmisiä ohjataan näille reiteille ja alueille, heille tavallaan myös myydään turvallisuus. Se on osa tässä tapauksessa julkisen vallan tarjoamaa matkailun laatua, koska näitä reittejä ja tupia pidetään yllä verovaroin. Mutta kun eteen tulee tämä turvallisuustekijä, aivan kuin se yhtäkkiä ei kuuluisikaan tähän kokonaisuuteen", Lehto ihmettelee.
Hän ei kummeksu, että erämaapuhelinten poistamista perusteltiin kustannuksilla. "Totta ihmeessä se on kallista, jos sinne mietitään aggregaatteja ja muita varavoimajärjestelmiä. Mutta jos näihin vielä kartoillakin oleviin erämaapuhelinpaikkoihin hankittaisiinkin satelliittipuhelin, josta olisi yhteys vain hätäkeskukseen? Ja katolle aurinkopaneeli voimalähteeksi. Näillähän pelataan ympäri maailmaa."
"Turvallisuus osa matkailun laatua ja matkailu on Lapin ykköselinkeino. Kun puhutaan matkailun turvallisuudesta, silloin puhutaan suoraan rahasta ja työpaikkojen säilymisestä."