Kirjailija Antti Tuuri ei omista kännykkää ja sanoo kirjoittavansa romaaninsa mekaanisella kirjoituskoneella. Mitä ihmettä hän sitten tekee tietotekniikka-alan asiantuntijatapahtumassa, Blanko-päivillä?
Tuuri otti osaa torstai-iltapäivänä keskusteluun, jonka otsikko oli "Sisältö - isäntä vai renki?"
"Kirjailijan näkökulmasta kysymys on täysin absurdi", Tuuri miettii siemaillessaan kahvia Uuden seurahuoneen aulassa.
"Ongelma on sisällön muodostamisessa: kuinka saadaan lukijan päässä muodostumaan samanlainen kuva kuin kirjailijalla on ollut kirjoitettaessa. Kaikki muu on oikeastaan jakelutekniikkaa", Tuuri sanoo.
Tuuri nauraa ja muistelee jo 80-luvulla ehdottaneensa lukupäätettä, joka toimisi aurinkopaneeleilla ja siinä olisi värähtelemätön mattapinta ja mustaa tekstiä ja nappi, jolla voisi säätää pistekokoa haluamakseen. Tuurin mielestä kukaan ei ole pystynyt kehittämään päätettä, jossa teksti olisi yhtä hyvin luettavissa kuin kirjasta ja jonka voisi viedä yhtä helposti mukanaan mihin tahansa. Kännykkä ei siis paljon houkuttele Antti Tuuria proosan välittämisen välineenä.
"Sisältöä joudutaan nykyisin tekemään moniin paikkoihin laitteiden ehdoilla, mutta ne ovat asioita, jotka minua eivät liiemmin kiinnosta, kuten pelit ja muut vastaavat asiat", Tuuri toteaa.
Kirjailija ja insinööri vaakakupeissa
"Toisaalta tätä asiaa voi lähestyä myös insinöörin kannalta, jolloin alustuksen kysymys on ihan järkevä."
Tuuri on aikanaan valmistunut graafisen alan diplomi-insinööriksi, ja tämän taustan vuoksi hänet pyydetään silloin tällöin puhumaan Blanko-päivien kaltaisiin tapahtumiin.
"Insinöörin vinkkelistä asiaa voi miettiä siten, että katsotaan mihin laite pystyy ja tehdään niin hyvää sisältöä, kuin laiteeseen voidaan saada. Sitä voi verrata mihin tahansa esittävään taiteeseen, vaikka olisi miten hyvä viulu niin sillä ei pysty soittamaan pianokonserttoa", kirjailija hörähtelee.
Tuurilla on pragmaattinen asenne teknologiaa kohtaan. Mies sanoo käyttävänsä ja hankkivansa asioita, joita hän tarvitsee.
"Tietokone minulla on tietysti" - ja vastasi Tuuri sähköpostiinkin - "ja olen huomannut, että se on hyvä sellaisissa töissä, joissa tarvitsee tehdä muutoksia. Kun romaani lähtee kustantajalle, siinä on enää vain lyöntivirheitä, jotka voi kuka tahansa korjata, mutta näytelmät, elokuvakäsikirjoitukset, kuunnelmat, nämä ovat asioita, joita pitää pystyä muuttamaan ja siinä tietokone on hyvä."
Mutta on se muussakin poikaa.
"Olen huomannut, että erityisen hyvä tietokone on silloin kun haluaa lähettää todella häijyn sähköpostin. Sitä voi viilata ihan viimeiseen asti", Tuuri hekottelee.