Sähköyliherkkyydestä kärsivät sanovat, ettei Suomessa kiinnitetä tarpeeksi huomiota mm. matkapuhelinten vaaroihin. Teknologia on kansantaloudelle tärkeämpää kuin terveys.
Säteilyturvakeskus (Stuk) pitää moisia väitteitä täysin harhaanjohtavina. Pääjohtaja Jukka Laaksonen vakuuttaa, että laitteiden säteilyä ja niiden vaikutuksia tutkitaan koko ajan, raja-arvoja pidetään jopa suositusten alapuolella.
Stuk suosittaa kuitenkin, ettei matkapuhelimia pidä käyttää liikaa. Siitä laitos antaa neuvoja nettisivuillaan.
"Me noudatamme varovaisuusperiaatetta, sillä kaikkia vaaroja ei ole vielä tieteellisesti poissuljettu. Eivätkä suosituksemme poikkea mitenkään muiden Pohjoismaiden linjasta", sanoo Laaksonen.
Kyselyiden perusteella 0,6-1 prosenttia suomalaisesta väestöstä sanoo saavansa oireita matkapuhelimien käytöstä. Lisäksi 10-20 prosenttia väestöstä arvelee, että niiden säteilyyn voisi liittyä terveysriski.
Ongelmalle on jotain pohjaa ja viranomaisten kanta ei riitä sähkömagneettiseen säteilyyn vihkiytyneille lääkäreille ja niille, jotka kokevat saavansa päänsärkyä, puutumista ja yleistä huonovointisuutta eritoten kännyköistä.
He vetoavat tutkimuksiin, joissa on arveltu syöpien, kaihin, keskenmenojen, stressin ja unettomuuden syyksi liikaa taustasäteilyä. Heidän mukaansa valtioitten ja teollisuuden intresseissä on pitää yllä tutkimusperinnettä, jossa vähätellään tuloksia säteilyn vaaroista.
Väitteistä kerrotaan kirjassa Sähköä ilmassa. Vuoden 2002 painoksesta, jolla Sähköyliherkkien yhdistyskin tuli julkisuuteen, on otettu toinen painos. Kirjoittajat ovat tiedottaja Erja Tamminen, arkkitehti Päivi Rekula ja sähkötekniikan insinööri Matti Juusela.
Näyttö kateissa
Maaliskuun Lääkärilehdessä työterveyslääkäri Seppo Kinnunen esitti, että eri puolilla maailmaa tehdyissä tutkimuksissa on neljäsosassa eli 200:ssa löydetty biologisia muutoksia, jotka ovat voimassaolevien raja-arvojen alapuolella olevien sähkömagneettisten kenttien aiheuttamia.
"Noin 3 000 eurooppalaista kolleegaani, saksalaiset etunenässä, ovat allekirjoittaneet vetoomuksen EU:lle, jossa he vaativat säteilyrajojen laskemista edelleen mm. tukiasemilla", Kinnunen kertoi STT:lle.
Kinnusen kirjoitukseen vastasivat samassa Lääkärilehdessä Säteilyturvakeskuksen asiantuntijat. Heidän mukaansa tieteelliseen näyttöön sähkösäteilyn terveyshaitoista ei voida vedota. Niitä ei ole, vaikka mm. biologisia soluvaikutuksia säteilyllä toki on. Vaikutukset kun yksinkertaisesti lakkaavat säteilyn lakattua eikä pysyviä muutoksia ole havaittu.
"Sähköyliherkkyydessä on mitä ilmeisimmin kyse siitä, että henkilökohtaisia tuntemuksia yhdistetään johonkin ympäristössä esiintyvään ilmiöön ilman todellista syy-yhteyttä."
Lääkärikunnan pitää suhtautua silti ongelmaan asiallisesti: oireet ja kärsimykset ovat todellisia, mutta syy ei ole säteilyssä.
Näin kirjoittavat tutkimusprofessori Kari Jokela, ylilääkäri Wendla Paile ja tutkimusprofessori Dariusz Leszczynki Säteilyturvakeskuksesta.
"On toki hyvä pitää mielessä, että esimerkiksi syövän ilmaantumiseen menee useita vuosia ja kännyköitä on käytetty vasta noin kymmenen vuotta", muistuttaa puolestaan pääjohtaja Laaksonen.
Suojaudu kännykältäsi
Tutkimuspäällikkö Sakari Lang seuraa Nokialla biosähkö- ja magnetiikkatutkimuksesta. Lang korostaa Nokian pitävän ylipäänsä tärkeänä, että varsinainen tutkimus tehdään riippumattomissa tutkimuslaitoksissa, vaikka Nokia niitä tukisikin.
Sähköä ilmassa -kirjasta löytyy ilmoituksia, joissa sähköalan yritykset myyvät suojaa sähkösäteilyä vastaan. Tarjotaan hiilikuitua, niukasti säteileviä lamppuja, kuparimattoja ja säteilyltä suojaavaa maalia.
Langin mukaan terveyden kannalta suojautumista ei kannata hankkia. Olennaisempaa on tutkimus ja raja-arvojen tarkkailu omalla kohdallaan.
"Ainakaan Nokialta ei pääse ulos kännyköitä, joissa olisi raja-arvoa ylitetty."
Tarua vai totta
Työterveyslaitoksen kaksoissokkotutkimuksessa paljastui parisen vuotta sitten, että sähköyliherkkyysoireita koettiin eniten silloin kun kännykkä ei ollut edes päällä.
Tutkimusprofessori Maila Hietanen kertoo, että tutkimuksessa 20 koehenkilöä tunsivat oireita ja kuvailivat niitä tukijoille.
"Teimme neljä testisarjaa kolmella puhelimella. Lisäksi mukana oli ns. valepuhelin."
"Jälkeenpäin mitään yhteyttä ei sitten pystytty osoittamaan. Henkilöt eivät myöskään voineet sanoa, oliko kännykkä päällä vai ei. Näin kävi jokaiselle koehenkilölle."
Tutkimusta on arvosteltu ankarasti Sähköyliherkkien yhdistyksen taholta.
Tutkimus tehtiin maaseudulla, jossa ei ollut mitään taustasäteilyä ja talossa, jossa ei ollut sähkölämmitystä. Pientä kannettavaa tietokonetta tosin jouduttiin pitämään mukana, koska siten saatiin avattua kännykkävirta. "Mutta kukaan koehenkilöistä ei valittanutkaan olevansa yliherkkä tietokoneelle."
"Ehkä muut ottavat toistaakseen tämän tutkimuksen, mutta minä seison omani takana", professori Hietanen puolustaa.