Jokaisella lienee mielikuva jenkkifutaajia kannustavista cheerleadereista, nuorista amerikkalaisteineistä, joiden haaveena on päästä treffeille joukkueen suosituimman ja komeimman pojan kanssa.
Mielikuva saattaa liipata läheltä totuutta, mutta samalla se antaa kovin kapean kuvan chearleadingista. Nykyään cheerleading on paljon muutakin kuin jonkin toisen joukkueen kannattamista. Kilpacheerleading on urheilulaji, joka pärjää myös yksin.
Samalla entisistä kannattajista on tullut kannatuksen kohde.
Tämän saattoi huomata lauantaina Oulun urheilutalolla, jossa noin viisisataa kilpailijaa esitteli taitojaan ilma-akrobatiassa ja tanssissa.
Ja kun suuri osa yleisöstä koostuu lajin harrastajista ja lajissa mukana olevista, on kannustus myös sen mukaista - he totta vie osaavat kannustaa. Paljon nähneen urheilutalon seinät raikasivat siihen tahtiin, että nuorimmille olisi tarvinnut korvatulppia.
Jos lähti ääntä yleisöstä, lähti sitä myös esiintyjistä. Varsinkin mini-ikäisten (8-12-vuotiaat) cheer-joukkueiden äänijänteet tekivät selväksi, mitä joukkuetta ja mitä värejä he edustavat.
Ja kun miehisissä lajeissa katsomo koostuu pääosin miespuolisista katsojista, cheerleadingyleisössä miehet ovat selkeä vähemmistö. Kannustuksen suuntakaan ei ole suunnattu vain kotijoukkueelle. Cheerleadingissa jokainen joukkue on kannustuksensa ansainnut.
Myös miehet
mahtuvat mukaan
Cheerleading on laji täynnä stereotypioita, mutta tarkempi tutustuminen osoittaa monet myytit vääriksi. Monelle tulee yllätyksenä esimerkiksi se, että myös mies voi olla cheerleader.
26-vuotias Sampsa Palva on yksi Northern Lightsin miespuolisista cheerleadereista. Hän tutustui lajiin kahdeksan vuotta sitten pikkusiskonsa houkuttelemana.
"Ainahan sitä vähän ihmetellään, kun mies harrastaa tällaista. Kysellään, että onko meilläkin hameet ja huiskat."
"Käsitys kuitenkin muuttuu, kun kysyjä näkee esityksen. Miehet tuovat voimaa ja korkeutta heittoihin. Miesten ansiosta myös paristuntit (ilma-akrobatia) ovat mahdollisia."
Ja tottahan Palva turisee. Sekajoukkueiden ryhmästunt-esitysten heitot hipovat urheilutalon kattoa, ja suoritukset muistuttavat ajoittain sirkustemppuja.
"Kyllähän tämä urheilua on", Palva varmentaa.
Tanssi on yksi
kilpailumuoto
Eihän cheerleading ole kuitenkaan pelkkää akrobatiaa. Kilpailla voi myös tanssityylejä ja -tekniikka yhdistelevissä tanssisarjoissa.
"Parasta lajissa on monipuolisuus", Northern Lightsin juniori Laura Seppänen vahvistaa.
Seppänen kilpaili urheilutalolla cheer-esityksen ohella viiden juniorin ryhmästuntissa.
"Aika moni asia meni toisin kuin suunniteltiin, eli aika huonosti se meni. Sijoitus selviää vasta palkintojenjaossa", Seppänen pähkäili ryhmästuntin jälkeen.
Seppänen myöntää, että tulevaisuuden tavoite on olla joskus Northern Lightsin naisten ykkösjoukkueessa eli timanteissa. Työtä on kuitenkin paljon tehtävänä, ennen kuin edustuksen portit aukeavat.
"Harjoituksia on kolme kertaa viikossa, mutta ennen kisoja me melkein asuimme Kastellin koulun salissa."