Uusi-Seelanti, Ranska, Espanja, Sveitsi ja Itävalta - Risto Mattilalla on pitänyt pikkuvipinää syksyn aikana. Kotonaan Helsingissä 26-vuotias lumilautailija on ehtinyt käydä vain sen verran, että pölyttyvä lehtikasa siirtyi postiluukun alta keittiön pöydälle.
"No, jos ihan tarkkoja ollaan, niin olen ollut elokuun puolivälin jälkeen reilun viikon verran Suomessa", Mattila kertoo.
Hänen ja monen muun suomalaislaskijan kausi pyörähti käyntiin jo perinteeksi muodostuneella Uuden-Seelannin leirillä. Viisi viikkoa unelmaolosuhteissa saa Mattilan suunpielet vielä jälkikäteenkin maireaan hymyyn.
"Makea reissu. Rellestyspuoli jäi poikkeuksellisen vähäiseksi, sillä päivät venähtivät rinteessä pitkiksi. Ehdimme toki käydä Markun (Koski) ja Miikkan (Hast) kanssa muutaman kerran myös golfia pelaamassa."
Mattila varmentaa, että vaikka lautareissut ulkomaille ovat poikkeuksetta hienoja, niin aina on mukavaa palata myös kotisohvalle.
"Meitsillä on maailman paras tyttöystävä. Anne on tukenani ja ymmärtää, että lautailu on tällä hetkellä iso osa elämääni."
Ymmärrys tulee tarpeeseen, sillä marraskuun lopulla Mattila suuntaa ulkomaille taas 4-5 kuukaudeksi.
Helsinki tuntuu jo kodilta
Risto Mattila on juuriltaan maalaispoika. Hän varttui reilun viiden tuhannen asukkaan Kannuksen kaupungissa Keski-Pohjanmaalla. Lehmät ja muut kotieläimet ovatkin vallan tuttu juttu Helsingin Lauttasaareen kotiutuneelle lumilautailijalle.
"Muutin tänne pääkaupunkiseudulle pakon edessä vuonna 2001, koska matkustaminen kävi ylitsepääsemättömän raskaaksi Kannuksesta käsin."
"Olin aluksi aivan pallo hukassa, mutta nyt menee jo maukkaasti. Elämä on rantautunut tänne: ystävät ovat täällä, kulkuyhteydet ovat mainiot ja kaikki palvelut ovat lähellä. Niin, ja onhan täällä myös loistava baarielämä maalaispojalle", Mattila luettelee.
Kotiseutu ei ole kuitenkaan unohtunut tyystin. Mattila kertoo pistäytyvänsä Kannuksessa aina vain kun on mahdollista.
"Pitäähän äidin lihapatojen ääreen päästä."
Laskeminen on nautinto
Hyväntuulisen Risto Mattilan siniset silmät kiiluvat palavasta innosta, kun hän pääsee puhumaan itse pääasiasta - laskemisesta.
"Olen nauttinut tänä syksynä lautailusta paljon enemmän kuin pitkään aikaan. Ensimmäisen kerran vuoteen kaikki paikkani ovat täysin kunnossa, eikä rinteessä täydy varoa."
Viime kaudella Mattila kärsi monenlaisista pienistä ja vähän suuremmistakin vammoista. Hän kertoo taistelleensa laudan päällä lähinnä särkylääkkeiden voimalla.
"Se oli yhtä kärsimystä. Minun piti junnata kilpailuissa vanhoilla tempuillani, koska paikat olivat niin hajalla, etten pystynyt harjoittelemaan mitään uutta. Toivottavasti en joudu enää ikinä kokemaan vastaavaa, sillä se tappaa fiiliksen kokonaan muuten niin nastasta touhusta."
Mattilan mukaan kaikista tärkeintä on, että pystyy laskijana kehittymään vuosi toisensa jälkeen.
"Lopetan laskemisen kokonaan, jos jään paikalleni junnaamaan."
"Onneksi nyt tuntuu taas näin hyvältä. Olen saanut kehitettyä uusia temppuja mukaan, ja tonnit ovat alkaneet pyöriä kiitettävästi vähän joka suuntaan", Mattila hymyilee.